TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Historiaa nykyajan silmälasein

  • Merkkejä maastossa.
    Merkkejä maastossa.

Kylällämme kokoonnuttiin historiakerhoon. Kokoonnuimme vanhalle kylämme perinnetalolle. Keskustelu polveili paikallishistoriasta Euroopan historiaan ja Suomen sotien historiasta liikenteen historiaan, siis laidasta laitaan. Keskustelussamme ei niinkään painottunut historialliset tapahtumat kuin oikeastaan historian tutkimus ja historian tutkimuksen keinot. Keskeinen kysymys oli, muuttaako nykyaikainen historian tutkimus käsitystämme historiasta, vaan pidämmekö itsellämme jo totutut mielipiteemme.

Miespuoliset historiankertojat ovat aikojen kuluessa tallentaneet historiallisia faktoja vuosiluvuin. Tärkeimpiä tallennettuja tietoja ovat olleet tapahtumien ajankohdat ja tapahtumapaikat. Tällaisena historia näyttäytyy lapsille koulunpenkillä. On tärkeää oppia, milloin joku sota on tapahtunut, ja minkälaiset rauhaehdot ja sopimukset on solmittu. Tiedämme toki, että miespuoliset historiankirjoittajat ovat kirjoittaneet myös tarinamuotoista kerrontaa menneiltä ajoilta. Käsitystämme menneistä asioista täydentävät erilaiset saagat ja kronikat. Tämä on historiaa, tämä on his story. Käsittääkseni sana historia juontuu sanoista his story ~ historia.

Missä sitten on her story ~ herstoria? Keskustelu polveili Sofi Oksasesta Kaari Utrioon ja Laila
Hirvisaareen. He ovat kirjoittaneet runsaasti herstoriaa, joka on kuin miehiselle tarinarungolle lihaksi luiden päälle muodostetut kerrokset. Naiset kertovat perheiden tarinaa ja siitä, miten länsimainen perhemalli ja perhekäsitys ovat muodostuneet. Naisten kerrontaa sanottiin populäärihistoriakuvaukseksi. Sillä varmasti on paikkansa historiakerronnassa. Jotta joskus kepeänkin tuntuinen romantiikkaa sisältävä tarina saataisiin kerrottua, se vaatii vakavaa arkistoihin sukeltamista, jotta löytää kyseisen tarinan ajan hengen ja paikallistietämyksen.

On mielestäni selvää, että me nykyajan ihmiset katsomme historiaa nykyaikaisin silmälasein. Jo käyttämämme terminologia ja sanasto tähän ”pakottavat”. Jotta löytyy totuudellisempi käsitys menneestä kuin pinnallinen nykyaikainen katsanto, pitää melko syvällisesti osallistua kulttuuririentoihin. On hyvä osallistua keskustelukerhoihin, katsella näytelmiä ja elokuvia, lukea runsaasti kirjoja sekä menneistä tapahtumista kertovia että myös nykyajasta kertovia. Tällä tavalla syntyy syväluotaava käsitys ihmisestä eri aikoina ja myös omasta itsestään ihmisenä eri aikoina. Ihmisenä voi samastua kertomuksissa eri rooleihin ja sitä myöten nostatella myötätuntoa ihmisenä sekä itseään että muita ihmisiä kohtaan.

Ensimmäisen kerhoillan aiheena oli ”Onko historiankirjoitus totta vai tulkintaa?” Monesta näkökulmasta katsottuna tulimme monenlaiseen johtopäätökseen, jota parhaiten kuvannee keskustelussa esille tullut sanonta totuudesta: ”Totuus on kuution sisällä oleva piste.”
Mitäpä tähän voisi lisätä?



 



 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kirjahyllyssäni on Kaari Utrion perusherstoriateos "Eevan tyttäret". Toivottavasti se säilyy arvostettuna historiankatsauksena perhe-elämän kehittymisestä Euroopassa.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset