TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Kirjeen Sinulle kirjoitin - totta ja fantasiaa

  • Kaikki valmiina kirjettä varten, vain lähetys!
    Kaikki valmiina kirjettä varten, vain lähetys!

 

Istahdan 1600-1700-luvun vaihteessa kirjoituspulpettini ääreen ja alan laatia Sinulle kirjettä. Minulla on kirjelaatikossani paperia, mustetta on hankittu ja sinettilakka sulattamista vailla. On kaikkea mitä tarvitsen. Tiedän, että kylällämme suunnitellaan matkaa sinne päin, missä olet. Nuo matkaavat tavoittavat vain puolen välin ja siitä kirjeeni jää Herran haltuun.

 

Niin se on nykyäänkin.

 

Kirjoitan sinulle kirjeitä joka päivä. Yritän muotoilla sanani hyvin ja tiedän, että kirjeeni tavoittaa vain puolivälin siitä matkasta, jonka sen pitäisi kulkea, jotta se tavoittaisi sydämesi.

 

Kirjeen kirjoittajana teen parhaani. Minulla on nykyaikaiset välineet, nopea laajakaista, laskut maksettuna, minulla on perustaidot käyttää tietokonetta.

 

Tunsinko Sinut silloin 1600-1700-luvun vaihteessa. Tiesin kyllä kuka olet, tiesin nimen, paikkakunnan, enempää en tuolloinkaan.

 

Meillä on tämä ilmaisjakelusähköpostijärjestelmä, jossa kirjeen voi lähettää kenelle vaan, kun tietää vain nimen. Hakuammuntaa. Kun en tunne Sinua ihmisenä, meitähän ei ole esitelty toisillemme cocktail-kutsuilla, Sinulla ei ole velvollisuuttakaan välittää kirjeestäni tai siitä, mitä sanon. Tuolloin 1600-1700-luvun taitteessa jokainen kirje oli tärkeä, kyse oli sentään ehkäpä sukulaisesta tai sukulaisen sukulaisesta ja jokainen oli elämän jatkuvuuden kannalta tärkeää.

 

Hui hai nykyään, elämän jatkuvuus on turvattu! Ihmisiä sentään on niin paljon ja oma elämä on tässä ja nyt – siihen ei kaivata mitään ylimääräistä.

 

Rakastan näitä (copy + paste) ilmaisjakelusähköpostijärjestelmiä ja myös tätä hakuammuntaa kirjeiden lähetyksessä. Kirjeenlähetys ei sentään ole hengenvaarallista puuhaa kuten se oli muinoin ennen kuin postilaitostakaan oikeastaan vielä oli olemassa.

 

Rakastan tätä kirjeenlähettäjän roolia: teen sen, minkä voin ja jätän loput Herran huomaan.

 

Kirjeen saajana myös yritän olla mahdollisimman huolellinen, mutta tietenkin vain niissä rajoissa, joissa voin toimia ihmisenä. Kukin tekee vain parhaansa, Herra huolehtii muusta, missä hän lieneekään.

 

Tätä blogikirjoitusta ei ole osoitettu kenellekään erikseen, tässä on vain tarkoitus hieman vertailla toimintaa ihmisenä eri vuosisadoilla. Varmaan tätä meidän aikaamme joskus valotetaan ajallemme ominaisin vertauksin ja tarinoin, kaikki on jotenkin niin hassua tai outoa kuin joskus ennenkin. Erilaista vain. Väittämäni on, että ei kukaan voi tehdä kuin parhaansa – ja kirje on vastuun mukaista lähettää. Lähettäjä ei tiedä, minne kirje joutuu ja pääseekö se perille koskaan – näin oli ennen ja näin on nykyäänkin.

 

 - totta ja fantasiaa......

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Totta, niitä satoja vuosia vanhoja kirjeitä voi vieläkin lukea. Mutta säilyykö yhtään näitä pilvipalvelujen välittämiä postaksua tuleville sukupolville vai haituvatko pilvien lailla taivaan tuuliin ?

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Olen miettinyt ihan samaa, jopa monesti.

Joskus olen tehnyt joitakin arkistolöytöjä vanhojen kirjeiden parissa ja kirjailijana voisin mielelläni tehdä niin uudelleenkin. Se olisi mielenkiintoista.

Jonkun tunnetun henkilön, jonka arkistoon voi löytää pääsyn, osalta on niin, että hänen arkistossaan on ne kirjeet, jotka hän on saanut ja hänen ystäviensä mahdollisissa arkistoissa olisivat tämän tunnetun henkilön lähettämiä kirjeitä. Arkistotyö on tärkeää työtä, jossa säilytetään tuntumaa ajankuvaan, jota on eletty ja myös jota eletään.

Tärkeimmät kirjeet, sähköpostin osalta sekä lähetetyt että saadut, voisi siis printata ja mapittaa, jos arvelee niillä olevan merkitystä esimerkiksi suvun parissa tai yleisemminkin.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Ylen elävästä arkistosta löytyy muun muassa tämä oopperalaulaja, pohjalaisisäntä Erkki Piirron

'Kirjeen sulle kirjoitan' laulu.
Kannattaa katsoa tarkkaan pientä poikaa, joka tuli lavalle kuuntelemaan ja kuinka hienosti tämä polkee jalalla tahtia.

1. :,: Kirjeen sulle kirjoitan ja kuorehen mä laitan
oikein valokuvaniki. :,:
:,: Näät mun siinä vasemmalla sontakuorman päällä
ja ohjaksissa kelpo Miikin. :,:

2. :,: Minkä tähren lährit sinne Amerikkahan töihin
oon mä sitä ajatellut. :,:
:,: Emmä ollut tarpeheksi rikkahaasta talosta
ja osannut en olla hellu. :,:

3. :,: Metallinen kaulaketju, jonka annoit mulle,
putosi ja joutui hukkaan. :,:
:,: Tuokkolasta kuoli sitten viimeinenkin mulli
ja muuta ei oo sattunutkaan. :,:

4. :,: Kyynelistä kostehista kynttiläni sammuu
kamarini akkunalla. :,:
:,: Ekkö sinä voisi sitä sytyttämään tulla
sillä rakkautesi valkialla. :,:

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kuuntelin tämän laulun ja siinä on oikein nostalginen tunnelma suomalaisissa perinteisissä iltamissa, olisiko juhannusjuhlassa.

Kirjeen kirjoittaminen on joskus jopa vain sata vuotta sitten ollut melko harvinaista kansan parissa, mutta melko yleistä lukeneiston parissa. Valmius kirjoittaa on siten monella ehkä vanhaa perua.

Nykyään somessa, josta näkyy olevan toinen blogijuttu Vapaavuorossa, on paljon sellaista informaatiovirtaa, joka kertoo meidän ajastamme ja tavoistamme. Kulttuuria kaikki tuo runsauden pulasta huolimatta.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset