TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Yksinolo voimavarana

  • Kuvan nimi: Yksinäinen joulu
    Kuvan nimi: Yksinäinen joulu

Yksinolo voimavarana

 

Julkisessa keskustelussa ilmaistaan usein hätää yksinäisyyden vuoksi. Yksinäisyydestä haluttaisiin päästä eroon. Ihminen tuntee yksinäisyyttä ja yksinäisyyden raskaana taakkana jopa toisten ihmisten seurassa ja suurissa väenpaljouksissa, ei pelkästään yksin ollessaan. Kun ihminen kokee, että hän ei löydä ihmisten parissa vastakaikua, seuraa tai juttukavereita, hänellä on mahdollisuus löytää ystävä itsestään. Ihmisellä on mahdollisuus alkaa tutustua itseensä. Kun ihminen tuntee itsensä, hän ei tavallisesti kärsi yksinäisyyden tunteesta tai yksinäisyydestä.

 

Ihminen, jolla on maailmassa oma tarkastelunäkökulmansa ja tarkastelunsa, ei tarvitse toisia ihmisiä koko ajan pönkittämään itseään, vaan hän nauttii elämästä ja olemisesta omaehtoisesti ja itsellisesti. Itsensä tunteva ihminen elämäntavastaan huolimatta voi kokea yksinolon voimavarana. Yksinolo ei itsensä tuntevalle ihmiselle ole piinaavaa yksinäisyyttä, josta hän kärsii, vaan mahdollisuus ajatella ja ajattelun myötä kohentaa omaa ihmisyyttään ja myös toisten ihmisten ihmisyyttä.

 

Ihminen on luotu ajattelevaksi olennoksi. Joukossamme on aina ajattelijoita, joille yksinolo on enemmän sielullista autuutta kuin kärsimystä.

 

On selvää, että yleisesti ajatellaan yksinolon olevan kärsimystä. Tuosta yleisestä ajattelusta johtuu, että tavallisesti yksinäisyyttä ja yksinoloa keskustelussa kammoksutaan  ja siitä halutaan päästä eroon. Kun ihminen on vahva itsensä kanssa, häntä tuo yleinen käsitys yksinäisyydestä ja yksinolosta vaivaa. Yksikseen elävän ihmisen kannalta ei ole välttämättä haitaksi, että yksinoloon ja yksinäisyyteen suhtauduttaisiin hieman myönteisemmin kuin nykyään suhtaudutaan. Jokainen ihminen tarvitsee vuorovaikutusta toisten ihmisten ja olentojen kanssa, mutta se, minkä verran kukin ihminen vuorovaikutusta tarvitsee, vaihtelee yksilöittäin. Yhdelle ihmiselle jatkuva seuranpito on välttämätöntä ja toiselle yksinäiset hetket mannaa.

 

Yksinolo ja yksinäisyys voi olla ihmiselle voimavara, kun hänellä on riittävä rohkeus olla yksin. Rohkeutta voi itsessään voimistaa voittamalla niitä haasteita, joita itselleen elämässään asettaa ja saavuttamalla tavoitteitaan. Yksinolossa voi itseään kehittää, mutta vastapainoksi on hyvä suoda itselleen myös riittävässä määrin vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Vuorovaikutuksen suhteen ihmisen ei kannata olla niin kriittinen kuin ihmiset yleisen ajattelun mukaan ovat. Kohtaamiemme ihmisten arvo korostuu, kun jokainen kohdattu ihminen on erityinen ihminen.

 

Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1200702281230

Julkaistu aiemmin verkkosivustolla Tyhjäpaperi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset