TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Kohtaamisia 2: luonnonfilosofisen seuran kokouksessa

  • Murmeli palaa heinätuppaan luo.
    Murmeli palaa heinätuppaan luo.

 

Luonnonfilosofisen seuran toinen kokoontuminen tänä vuonna veti puoleensa. Luennon aiheena oli Mielen aivoituksia, luonnonfilosofinen psykofyysisen ongelman tarkastelu, luennoitsijana AL.

Luento eteni kuin jännityskertomus. Ihmisen perusolemus kiinnostaa monia tahoja. Luennoitsija kertoi, että ihmisen olemuksen ymmärtämiseen käytetään paljon rahaa ja aikaa. Halutaan todistaa, että ihminen on olemassa.

Luennolla oli mielenkiintoista, että sekä perustelujen alkuvaiheessa, että myös päättelyosiossa viitattiin vanhoihin konkarifilosofeihin Platon, Aristoteles ja Descartes. Heidän teoriansa pitävät pintansa edelleen, vaikka tieteen parissa satsataan paljon uusiin tutkimusmenetelmiin ja mittauksiin.

Luennoitsija esitti, että totuuksia yleensä mainitaan olevan looginen totuus, tieteellinen totuus ja pragmaattinen totuus. Tähän kannattaisi lisätä myös sumea totuus. Luennon edetessä sumea totuus alkoi nostaa päätään, vaikka luulin sen olevan vain oma toivomukseni yhdeksi totuuden lajiksi.

Olin tyytyväinen luennon loppupäätelmään, jossa luennoitsija esitti, että matemaattiset laskelmat osoittavat, että aivot ja mieli eivät ole sama asia. Ei kuitenkaan oikeastaan näistäkään päätelmistä voida vetää sitä johtopäätöstä, johon rohkea päättelijä pääsisi, seurattuaan keskustelua muidenkin kuin vain tiedemiesten piirissä. Siis sitä seikkaa, jota kierretään tietenkin kuin kissa kuumaa puuroa: ihmisellä on henki, joka jatkaa kulkuaan, ihmisellä on henkinen jatkumonsa.

Väitän, että ihminen on sokea itselleen ihmisyytensä takia. Ihminen tutkimassa ihmistä tieteellisesti, tekee tutkijasta hieman sokean, hänellä on väistämättä kuolleita kulmia ajattelussaan.

Sen vuoksi kerron tähän tarinan murmelista. Aavikolla murmeli menee joka päivä saman heinätuppaan luokse. Mikään ei selitä sen käyttäytymistä. Murmeli oli noin 10.000 vuotta sitten löytänyt puolisonsa kyseisen heinätuppaan luota, joten se palasi uudessa elämässään aina samaan paikkaan.

Murmeli on psykofyysinen olento ja ihminen on myös psykofyysinen olento, paljonkin murmelia mutkikkaampi olentona. Murmelilla on tarve lajin säilyttämiseen, joten se kaipaa puolisoaan. Saattaa olla, että kyseinen puoliso on murmelille erityinen. Ihmisen käyttäytyminen selittyy osittain sillä, että myös ihmiselle on tärkeää lajin säilyminen ja myös yksilönä elämä, elämän jatkuminen. Lajin säilymisen kannalta ihmisen parittelukäytäntö on vain osa kokonaiskäyttäytymisestä, mutta se on tärkeä osa ja selittää suuren osan useimpien ihmisten käyttäytymisestä. Paljon selitettävää jää jäljelle.

Huolimatta laajoista kansainvälisistä tutkimushankkeista aivotutkimuksen saralla (brain studies) on tärkeää pyrkiä ymmärtämään ihmistä myös monen muun näkökulman kautta. Yksi on perustarpeiden tunnustaminen, kuten ravinto, vaatetus ja asuminen. Näiden asioiden tunnustaminen lajille ominaisiksi ominaisuuksiksi auttaisi lajia sekä urbaanissa että myös luonnonmukaisemmassa elämäntavassa selviämään niissä olosuhteissa, jotka lajin yksilöt ovat elämänmuodoikseen vallanneet. Henkisenä jatkumona ihminen henkisyytensä vuoksi tarvitsee pitkällä aikavälillä elämänkulkuunsa myös vaihtelua, mutta nahkapellenä ihmisen perustarpeet ovat erilaiset kuin minkään muun psyko- tai biofyysisen lajin perustarpeet. Kun ihminen lajina tunnustaa oman lajinsa perustarpeet, ihmiskunnassa on voi enemmän olla tahtoa kunnioittaa myös sekä maatalouseläinten että luonnonmukaisten eläinten mahdollisimman hyvää elämänlaatua.

Ihmistä siis ei pystytä selittämään matematiikan, mittausten tai mikroskoopin avulla. Hyödyllistä olisi yrittää ymmärtää sellaisia asioita, joita ihmiskunta toimittaa. Voitaisiin sanoa, että lähes kaikelle aluksi selittämättömälle löytyy jokin järkevä selitys. Esimerkiksi taiteen tekemisen ja taiteen parissa puuhastelun syyksi on monesti kerrottu, että kyseessä on taiteilijan kuolemattomuus, jolloin suureksi paisunut asia selittyy mainitulla tosiasialla. Kyseinen asia ei kuitenkaan mahdu tieteilijöiden mikroskoopin ja mittausten alle. Silloin tieteilijät näyttävät pyllistävän ihmiskunnalle keskittyneenä mittauksiinsa. Ja keskustelu jatkuu, koska on niin vaikeata ymmärtää (ja uskoa).

Tällä kertaa luento päättyi toiveikkaisiin loppupäätelmiin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Mitä tarkoittaa "ihmisen selittäminen"?

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Olen havainnut, että tiede pyrkii selittämään ihmisen, ihmisolennon. Tieteellisesti pyritään selvittämään ja selittämään koko ihmisolennon olemus ja käyttäytymisen perusteet. Mainitulla luennolla tuo asia tuotiin esille niin, että sekä Amerikassa että Euroopassa on käynnistetty isoja ja kalliita tieteellisiä hankkeita, joissa kartoitettaisiin ihmisen aivot kokonaan.

Oma pyrkimykseni on, että ihmistä selitetään käyttäytymisen kautta ja pyritään "näkemään" syitä käyttäytymisen avulla vain tarkkailemalla ihmistä, ihmisiä.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Mikä tiede "pyrkii selittämään ihmisen"? Aivojen kartoitus ei ole "selittämistä".

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #3

Aivojen kartoitus ei ehkä ole selittämistä, mutta lienee tutkimuksella on nimenomaan tarkoitus selittää ihmistä ja ihmisen käyttäytymistä. Nykysuomen sanakirja (5. painos 1976 Porvoo) sanoo selittää sanasta: tehdä jk asia selväksi t. ymmärrettävä(mmä)ksi esittämällä sitä valaisevia lisätietoja, sen syitä, perusteita tms. valaista, antaa selitys ym...

Käsittääkseni tieteen tarkoituksena ylipäänsä on selittää asioita. Jos olen väärässä, ehkä kommentoija valaisee asiassa.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #4

Kartoitus ei sinänsä tuota mitään teoreettista materiaalia. Kartoitus ilman hypoteettistä teoriaa ei ole tiedettä.

Sanakirjoista on pelkkää haittaa kun keskustelaan mitä tahsnsa erityisalasta.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #5

En tietenkään itse ole tuollaista kartoitusta tekemässä, vaan luennolla kerrottiin, että tuollainen tieteen piirissä oleva laajamittainen kartoitus olisi meneillään sekä Amerikassa että Euroopassa.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #6

Miljardien tuhlausta. Pahinta on, että fiksuja ihmidiä työllistetään tuollaisella turhalla työllä:https://www.humanbrainproject.eu

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Olen samaa mieltä tuhlauksesta kommentoijan #7:n kanssa. Olisi ensin määritettävä, mitä hyötyä tuollaisesta kartoituksesta voisi olla, eikä kartoitusta pitäisi tehdä, jos koko olettamus kartoituksen tarpeesta perustuu väärille uskomuksille tai väitteille.

Sinänsä työllistäminen on tärkeää, mutta työn merkitys ja tärkeys on työllistäjän arvioitava tarkoin.

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Pieni kommentti kiintoisaan keskusteluun.

Toimin itse alueilla, joissa kartoitus tehdään, koska halutaan havaintoja tutkimusalueelta. Hyvin usein käy niin, että kartoituksen päätyttyä tai jo sen aikana syntyy jopa tukuttain hypoteeseja, joita projeitin aikana tai uudella kartoituksella pyritään todentamaan. Näin siis kartoitus-hypoteesi-tiede-ketju voi alkaa milloin mistäkin ja sen merkitys tai arvo ymmärretään ehkä vasta seuraavien sukupolvien aikana.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Tutkimusta tietenkin tehdään koko ajan. Ja on niin, että tutkimusta tehdään sen perustietämyksen varassa, mitä tutkimuksen alussa on. Onnea matkaan!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset