TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Keskiajan ylellisyydet punnituksessa

  • Kuva: googlaamalla löytynyt kuva koriste-esineistä.
    Kuva: googlaamalla löytynyt kuva koriste-esineistä.

 

Bongasin tämän aamun Helsingin Sanomien Tänään-palstalta mielenkiintoisen kirjoituksen, joka koski suomalaisen arkeologin Visa Immosen työtä kartoittaa Suomessa olevia keskiaikaista ylellisyysesineistöä. On selvää, että ylellisyysesineet ovat osa suomalaista kansallisaarteistoa, joten Visa Immonen on tehnyt merkittävän työn esiteiden kartoituksessa.

Lehden kirjoituksessa on useita näkökulmia esineiden omistamisesta ja niiden Suomeen tuottamisesta. Nykyaikaisen esinerunsauden äärellä saattaa olla vaikeata muistella sitä yleistä esineiden niukkuutta, mikä sinänsä keskiajalla on vallinnut. Silloin ei vielä ole ollut esineiden teollista tuotantoa ja kaikki ylellisyys-, muisto- ja uskonnollista merkitystä omaavat esineet on tehty tilaustyönä yksilöllisesti jotakin tiettyä tarkoitusta varten.

Nyt kun katsomme asiaa siltä kannalta, että Suomi on tasavalta, jossa jokaisella kansalaisella on yksi ääni yleisissä vaaleissa vaikuttaa kansakunnan asioihin, emme oikeastaan helposti näe sitä samaa asiaa, joka on ehkä ihmisluonteessa: esineiden avulla korostetaan omaa vaikutusvaltaa ja niitä saatetaan hankkia kukin omaan talouteensa myös niiden koristearvon takia. Kaipa meissä ihmisissä on jokin pieni sisäinen harakka, joka on kiinnostunut ylellisyydestä ja esineiden kiillosta.

Uskon, että keskiajalla esineitten avulla saatettiin korostaa omaa vastuullista asemaa muihin ihmisiin nähden. Koristeelliset ja arvokkaat arvoesineet olivat harvinaisia ja niiden omistaminen korosti henkilön arvoasemaa. Vastuun kantaminen kulkee käsi kädessä arvoesineiden kanssa. Vastuu ja arvoesineet olivat korostuneempia aiemmin, kun keskiajalla ei esimerkiksi koko kansa vielä ollut esimerkiksi luku- ja kirjoitustaitoista. Luku- ja kirjoitustaidon saavuttivat yleensä vain ylhäisön, aateliston ja papiston edustajat.

Nykyään monilla arvoesineillä ei enää ole sellaista ylellisyyden hohtoa kuin ennen. Esimerkiksi esineiden rahallinen arvo ei ole enää samaa luokkaa kuin ennen. Ennen harvinaisuuksina pidettyjä esineitä voi nykyään ostaa antiikkikaupoista ja jopa kirpputoreilta melko edullisesti. Jospa esineillä kuitenkin on jokin salainen merkitys edelleen kantaa ihmisten parissa vanhaa perintötietoa vastuullisuudesta ja urheudesta uskoa siihen asiaan, jota ihmisenä on edustamassa. Uskoa tulevaisuuteen, merkitysten ymmärtämistä ja vastuunkantoa on edelleenkin, vaikka se ei olisikaan samalla tavalla korostunutta kuin keskiajalla on ollut.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Olin luokitellut tämän blogikirjoituksen vahingossa kohtaan uskonto, kun kyseessä tietenkin on antiikki.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Vapailta tavaramarkkinoilta voi tehdä ihmeellisiä esinelöytöjä. On kulttuurityötä huolehtia esineistä ja viedä niitä omalta osaltaan kohti tulevaisuutta. Samalla esineet saattavat tuoda elämään hieman mystiikkaa ja arvoituksellisuutta.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset