TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Lukemisharrastuksen merkityksestä

  • Kirjastot ovat keskeinen osa suomalaista kulttuuriperinnettä.
    Kirjastot ovat keskeinen osa suomalaista kulttuuriperinnettä.

Suomenkielen vaaliminen Suomessa on tärkeää

Suomenkielen oppimisesta ja osaamisesta peruskoulun jälkeen kirjoittaa Katariina Knuutinen mielenkiintoisesti (HS 5.5.2015). Suomenkieli Suomessa on syntyjään suomalaisille äidinkieli, mutta kieltä opetetaan nykyään myös suurelle joukolle koululaisia, joille suomenkieli ei ole äidinkieli. Rakkaus kieleen, sen oppimiseen ja osaamiseen voi syntyä koululaisille suomenkielen opetuksessa. Mielestäni äidinkielen opettajat tekevät suurenmoista työtä eikä heidän pitäisi tuntea voimattomuutta sen edessä, että kaikki oppilaat eivät opi kieltä samaa tahtia eivätkä omaksu kouluaikanaan välttämättä edes riittävää kielitaitoa. Opettajat tekevät opetustyössään parhaansa; oma vastuunsa kielenoppimisesta on myös koululaisten perheillä ja oppilailla itsellään.

Oppilaiden tausta ja oppimisedellytykset ovat laaja kirjo. Joissakin suvuissa on pitkät suomenkielen ja kirjallisuuden osaamisperinteet. Perheissä pidetään tärkeänä olla jälkikasvulle esikuvana esimerkiksi kirjojen lukemisen suhteen. Lapset oppivat kodinperintönään, että lukemista arvostetaan, lasten kanssa keskustellaan heidän lukemistaan kirjoista ja vanhemmat suosittelevat niitä kirjoja, joita ovat itse lapsena ja koululaisina lukeneet. Tämä kannattelee suomalaista kieleen perustuvaa sivistysperintöä ja tukee lasten kansallistunnetta ja siten suomenkielen osaamisen mielekkyyden tunnetta.

Miltään Suomessa asuvalta perheeltä suomenkielen vaaliminen ei ole poissuljettua, vaan jokainen perhe voi vaalia suomalaisuuttaan ja kielen osaamistaan. Suomessa peruskoulu ja laaja kirjastoverkosto mahdollistavat suomenkielen harrastuneisuuden, joten on mahdollista ajatella, että kielenosaamisen ja oppimisen vastuuta voidaan hajauttaa opettajilta muuhun yhteiskuntaan ja koululaisten perheille.

Katariina Knuutisen mielipidekirjoituksessa on lause ’jos tähtää opettamaan jotain mystistä keskiarvoa, ei ehkä tule opettaneeksi oikein ketään’. Tässä opettaja on liian ankara itselleen. Koululaitos on oikeastaan rakennettu niin, että opetus pääsääntöisesti keskittyy tuolle mystiselle keskiarvolle. Vastuu keskiarvon ylittävään opetukseen on oppilailla itsellään. Samoin keskiarvon alittavat suoritukset jäävät enimmiltään oppilaiden itsensä ja näiden perheiden vastuulle. Koululaitos tekee parhaansa ja useimmat oppivat peruskoulussa perustaidot joko työelämään pyrkimistä tai jatko-opintojensa pohjaksi. Koululaitos ei voi tehdä ihmeitä, vaikka uskon, että ihmeitä se tekee päivittäin. Ihmeet ovat niitä pieniä jatkuvia onnistumisia, joita koululaisten parissa tapahtuu ja ihme on tämä toimiva, rauhallinen yhteiskuntamme, jossa opettajien työn tulos näkyy.

Opettajien avuksi voisi yhä enemmän tulla myös media, joka osaltaan nostattelee tai laskettelee erilaisia trendejä ja virtauksia yhteiskunnassa. Pitkään aikaan en ole nähnyt valtalehdissä korostettavan lukemisen tärkeyttä ja merkitystä. Sen sijaan, että myötäillään nuorisoa tietokonepelien huuman pitkittämisessä, voitaisiin korostaa myös kirjallisuuden ja lukemisen merkitystä yksilön tulevaisuutta varten ja yhteiskunnassa selviämisen kannalta. Media voisi siis enemmän kuin nykyään kannatella oman vastuunsa myötä opettajien taakkaa tässä yhteisessä asiassa, suomenkielen osaamisessa.

Tarja Kaltiomaa

kirjailija


Lähetin tämän kirjoituksen sähköpostissa 5.5.2015 Helsingin Sanomien mielipideosastolle. En ole nähnyt kirjoitusta siellä julkaistavan, joten laitan sen tähän blogiin. Aihe on edelleen ajankohtainen: se on Suomessa aina ajankohtainen. Sittemmin olen havainnut, että mediassa on ollut useita lukemista suosittelevia kirjoituksia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Kun menin alakouluun sodan jälkeen, ensimmäisenä vuonna todistuksessa oli yksi seiska matematiikasta, muut olivat kuutosia ja viitosia.
Jäljestä päin olen päätellyt että en osannut silloin suomenkieltä. Kotonani puhuttiin karjalaa.

60-70 vuotta myöhemmin tajusin että vain äidinkielellä pystyn kokemaan tunnetasoa, suomi on teknisen informaation välittämisen kieli.

Harvan kotona on äidinkielenä kirjakieli. Eikö suurin osa puhu jotain murretta. Heille suomenkieli on osittain vieras kieli.

On tullut mieleen kerettiläinen ajatus, miksi opetella niin paljon suomenkieltä? Yhteiskuntahan on siirtymässä englantiin. Se on yleinen informaation välittämisen kieli. Eikö ole ihan sama onko käyttöohjeiden kielenä suomi tai englanti? Suomenkielihän on joka tapauksessa kuoleva kieli.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Aikuisella ihmisellä lienee omaehtoinen oikeus vaalia sitä äidinkieltään, mitä äidinkielenään pitää ja jonka on lapsuudessaan oppinut.

Suomessa puhutaan ja kirjoitetaan suomea ja se on myös tärkein virastokielemme. Kyllä oman maan kieltä kannattaa harjoittaa. Lukeminen on hyödyllistä, maassamme nykyään on tarjolla monen kielisiä kirjoja.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset