TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Tietoa ja objektiivisuutta

  • Tiedetalo Helsingissä.
    Tiedetalo Helsingissä.

 

TV-illan sijaan suuntasin illan suussa kohti tiedetaloa ja filosofisen yhdistyksen kuukausikokousta. Luvassa oli mielenkiintoinen luento nimeltään ”Voiko osallistava tutkimus olla objektiivista?”, luennoitsijana FT IK.

Tein luennon aikana muistiinpanoja ja osallistuin kommenttiosuuteen luennon jälkeen. Osallistava tutkimustapa on luennoitsijan mukaan yleistynyt viime vuosina ja sitä käytetään mm. antropologiseen tutkimukseen alkuperäiskansojen parissa, liike-elämän tutkimukseen ja köyhyyden tutkimukseen. Ideana osallistavassa tutkimuksessa on, että ihmisillä, joihin tutkimuksella vaikutetaan, tulee olla tutkimuksessa rooli. Tieteellinen asetelma on nimenomaan tieteellinen, jossa tutkijat muodostavat oman ryhmänsä kollegiaalisesti ja tutkittavat ovat osallistuvina objekteina. Tutkimustavan mainitaan olevan myös demokraattinen.

IK:n kerronta luennolla oli sympaattista ja hän oli myös kriittinen tutkimustapaa kohtaan.

Maapallo on maapallo.

Avaruudessa saattaa olla elämää.

Mielessäni luennon aikana pyöri ajatus, jota en saanut kakaistua ulos: Esse-lehdessä on ollut maininta niin sanotuista uusihmisistä, uushenkisistä ihmisistä.

Yhtenä tutkimustarinana oli havaittu Australian alkuperäiskansan jäsenten kertovan noin 7000 vuoden ajalta havaintoja mm. rantaviivan siirtymisestä ja tulvista alueella. Tähän näiden nykyaikaisten tutkijoiden luennoitsijan mielestä ei ole tieteen valossa syytä uskoa, he eivät usko tällaiseen väittämään. Tämän perusteella väitän, että tiede ei ole kovin lempeää maan vanhoille asukkaille.

Mitä tarkoittaa sana tieto?

Esitin väitteenäni, että sama tutkija elettyään viisikymmentä vuotta alkuperäiskansan parissa, saa tieto-sanasta aivan eri käsityksen kuin toimiessaan tutkimusryhmässään. Alkuperäiskansoille tieto on sitä tietoa ja osaamista, jonka varassa he usein vaativissa luonnonoloissa selviävät hengissä.

Näyttää siltä, että yliopisto on ominut tieteen nimissä tieto-käsitteen vain omiin tarkoituksiinsa sopivaksi käsitteeksi. Nykyään jo yleisesti puhutaan siitä, että luotettavaa tietoa olisi vain tutkimustieto ja vain ne väittämät, jotka on tieteellisesti todistettu.

Luennoitsija kuitenkin itsekriittisesti kertoi, että tutkijat saattava tietämättään tukea jotakin poliittista näkemystä. Ja että tutkimuksessa ei välttämättä vallitse puhdas tiedollinen uteliaisuus vaan kyseessä olisi poliittiset motiivit (joista tutkijat eivät siis välttämättä ole selvillä).

Edellä mainitusta voi vetää sen johtopäätöksen, että tutkijat ja heidän tutkimustoimeksiantajansa asettavat tutkimukselle tai tutkimustuloksille niiden tiedolliset arvot. Tutkimustuloksena saadut tieteen ulkoisten väittämien toteaminen tieteelliseksi tiedoksi ja tieteellisiksi väittämiksi saattaa ehkä väärin painottaa saatua tutkimustietoa ja kerrontaa.

Osallistava tutkimus siis saattaa arvioida, voiko johonkin esimerkiksi alkuperäiskansan parissa shamaanina elävän henkilön antamaan tietoon luottaa. Nykyään osallistavassa tutkimuksessa haetaan demokraattiseen henkeen tietoa alkuperäiskansalta ja kun tutkijat omissa arvioinneissaan mahdollisimman objektiivisesti tietoa analysoivat ja käyvät siitä objektiivista debattia kollegiaalisesti, saadaan tutkijoiden mielestä tarkempaa tietoa esimerkiksi ilmaston muutokseen liittyvistä havainnoista.

Vaarana mielestäni tutkimuksessa on nimenomaan tutkimus. Luennolla nousikin tästä asiasta kysymys. Jo luennon alussa sanottiin, että tutkimuksella myös vaikutetaan tutkittaviin.

Jos ajatellaan, että planeettamme maapallo lilluu avaruudessa aurinkoa kiertäen, tätä on tapahtunut jo tuhansien vuosien ajan. Alkuperäiskansojen jäsenet omilla alueillaan ovat tehneet omia (sanon hyvällä: omia omituisiaan) havaintoja jo satojen, jopa tuhansien vuosien ajan. Alkuperäiskansojen jäsenet tietävät käyttämiensä sanojen merkityksiä omalla tavallaan. Sanojen merkitysten ymmärrystä ei voi siirtää toiselle ihmiselle edes tutkimuksessa, mutta siitä tunnetilasta, mitä luonnon mahdollinen muuttuminen ja erilaiset luontoilmiöt saavat aikaan, siitä voi kertoa esimerkiksi tarinoina, lauluina ja musiikkina.

Näen osallistuvassa tutkimuksessa sekä hyvää että pahaa. On tärkeää, että alkuperäiskansojen tietäjiä kuullaan ja että he saavat kerrottua sitä, mitä heillä on kerrottavana. Sekin on tärkeää, että he luonnonihmisinä niin halutessaan voivat osallistua tutkimusprojekteihin ja myös opetukseen opinajoissa ja yliopistoissa. Kuitenkin toivoisin, että yliopistotutkijat suhtautuisivat ihmisiin ihmisinä eikä pelkästään tutkimusobjekteina. Vanhojen kansojen edustajien kerrontaa tulee kuulla herkällä korvalla, ei pelkästään ylimielisen objektiivisesti.

Mitä siis on tieto? Luennon lopussa käydyssä keskustelussa yleisön jäsenet tuntuivat arvostavan tutkijoiden tieteellisen tiedon luetettavuutta. Edellä kerrotun perusteella en pitäisi (tuntematta tutkimusmenetelmää tarkemmin ja siten ollen vain mutu-tuntuman varassa) kerrottua osallistavaa tutkimusta luetettavampana kuin suoraan shamaanien kerrontaakaan. Kyse on kuulijan asennoitumisesta ja siitä, mihin ryhmään kuulija samaistuu (osaa samaistua). Ihmisten kertomaa tuokin tieteellinen kerronta on. Monia epävarmuustekijöitä, joista osa on jo mainittu, liittyy osallistavaan tutkimukseen. Jo tutkimusasetelmat ovat normaalin epävarmoja: rahoitus, tutkimustarkoitus, tutkimusryhmä, tutkimusjohto, politiikka, aluepolitiikka, pelko esimerkiksi ilmaston puolesta jne. Epävarmuustekijöitä ja tutkimustavan epävarmuutta luennoitsija ei peitellytkään, mutta asiantuntematon ja asenteellisesti epäuskoinen tutkimus voi haitata tätä meidän avaruudellista luontoplaneettaamme enemmän kuin tutkijat ehkä tarkoittaisivatkaan.

Tunsin itseni luennoitsijan tarkoittamaksi shamaaniksi kokouksessa, rehellisesti senkin sanon. Luennoitsija kertoi, että tutkijat käyvät debattiaan keskenään kollegiaalisesti, mutta heti, kun shamaani osallistuu kokoukseen, realismi (relatismi?) ei päde. No, aion pitää oman kantani vanhahenkisenä ihmisenä. Uskon tarinoihin, kertomuksiin, myytteihin, uskomuksiin ja moneen muuhunkin ihmisten kertomaan. Jopa astrologiaan. Näkyikö kuun takaa maahan syöksyvä outo esine astrologiassa? tietääkö joku? Miksi osallistavan tutkimuksen pitäisi olla objektiivista? Jospa se saa olla rehellistä.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Teoria joka ei toimi käytännössä on epätietoa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tarja hyvä ja kiinnostava yhteenveto ja näkemyksesikin kiinnostavia.

Joskus tutkija kulkee pitkällä edellä aikaansa ja aikalaistensa tietokäsityksiä. Minulle tällainen silmiä avaava tutkija oli Barbara McClintock, jonka tutkimusten ymmärtäminen vei vuosikymmeniä ja lopulta johti Nobelin palkintoon. Kyse oli hyppivistä geeneistä.

http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/medicine/la...

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Blogissanikin on paljon epätietoa. Tarkoittaako kommentoija, että osallistava tutkimus olisi epätietoa.
No, sain sen käsityksen.

Nykyään on paljon tiedeuskoa, enemmän kuin mitään muuta uskoa. Blogissani tarkoitan juuri sitä, että tieteenkin parissa kannattaa olla vastuullinen kerronnassaan. Kerrontaa sekin vain on, kerrontaa melko suurella äänenpainolla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

En tarkoita, pikemminkin päinvastoin, osallistuessaan tutkija voi jatkuvasti samalla testata teoriansa käytännössä.
Osallistuvalta tutkijalta edellytetään etäänyttämistä itsestään, että samalla kun osallistuu kykenne havannoimaan itseään objektiivisesti subjektina.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Mukavia näkökulmia. Tieteestä tulee aina mieleeni yliopiston teologinen tiedekunta. Harvassa muussa uskonnossa teologia ymmärretään tieteenä, ainakaan ei juutalaisuudessa.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Joskus tieteelliset opit vaikuttavat sanoilla kikkailulta. Esimerkiksi mitä sanotaan käsitteestä filosofinen tutkimus. Itselleni ajatustasolla filosofinen keskustelu on tärkeämpi termi. Näyttää siltä, että rakennetaan termeillä ja käsitteillä omaa tärkeyttä pönkittäviä tieteellisiä rakennelmia.

Yliopistollisessa käsitteistössä sanan yliopisto luulisi kattavan sekä tieteen että taiteen opinahjona, mutta tieteellistyminen näyttää vallanneen alaa liiaksikin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Eksakti tiede ja laadullinen tieteellinen tutkimus ovat aivan eri lajit. Niitä ei voi niputtaa. Tieteellisestä tutkimuksesta onkin vaikea puhua yhtenä kokonaisuutena. Sitä se ei ole.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Sinänsä ei kai pseudotieteessäkään mitään vikaa. Onko tutkimusmenetelmänä osallistava tutkimus objektiivista, oli luennolla kysymyksenä. Kun tutkimusta tehdään luonnonkansojen parissa tai vaikkapa liikemiesten parissa, tutkimustuloksissa voisi olla enemmän ymmärrystä kuin pelkästään objektiivisuutta. Pelkkä objektiivisuus saattaa olla vähän samaa kuin tutkimuskohteen tallominen.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Nykyään ns. tiedeusko on vahvoilla. Tieteilijöiden ja tieteestä kertovien tulisi ymmärtää hyvin suosioon liittyvä vastuu.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tutkijat varmasti tiedostavat vastuunsa. Media ei kirjoittaessaan tieteestä sitä ota huomioon, joten tulee ylilyöntejä ja virhetulkintoja. Tutkimus kun ei läheskään aina ole edes laajaa lukijakuntaa kiinnostavaa, vaan mieluummin toisille tutkijoille, jotka jatkavat ja laajentavat samasta aiheesta ja lopulta voi löytyä se viisastenkivi, joka herättää suuren yleisön kiinnostuksen ja vaikuttaa merkittävästi vaikkapa maailmankuvaa.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Antropologitkin tiedostavat eron näkökulmissaan emic'in (kulttuurin sisäisten käsitysten kautta lähtevä) ja etic'in (ulkopuolisen tarkastelijan ote). Ne tuottavat erilaista tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Tietoa kumminkin.
Toisaalta on kovia tai eksakteja (esim. matematiikka) ja pehmeitä tieteenaloja (esim. kasvatustiede), joiden rajapinnoilla keskustelua paljon käydäänkin.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Esimerkki aiheesta: tieteellinen tieto tuottaa käsityksen (joka kerrotaan suurelle yleisölle), että jokin keksintö muuttaa maailmaa ja maailmankuvaa johonkin tiettyyn suuntaan. Näin ei tapahdukaan. Syntyy paljon taloudellista hukkakäyntiä.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa