TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Maiseman muuttuessa

  • Vanha hylätty omenapuu.
    Vanha hylätty omenapuu.
  • Tässäkin joskus joku on miettinyt tulevaisuuttaan.
    Tässäkin joskus joku on miettinyt tulevaisuuttaan.
  • Maisema muuttuu, polku johtaa tulevaisuuteen.
    Maisema muuttuu, polku johtaa tulevaisuuteen.

 

Mielikuvituksessani näen Helsingin kasvaneen kaupungiksi. Siellä on armaita puita ja kallioita, joiden päälle se on rakennettu. Helsingin suunnittelussa ja rakentamisessa näkyy rakkaus alueeseen, rakkaus velvollisuuteen ja välttämättömyyteen muuttaa maisemaa. Ihmiset ovat tarvinneet kotinsa.

Meille ihmisille on luontaista sisäänrakennettu reviiritietoisuus. Tämän tiedämme itse ja tämän tietävät myös rakennuttajat ja rakentajat. Pidämme mielellämme kiinni kaikista saavutetuista eduistamme. Talomme nousee hieman korkeammalle paikalle, josta näemme niityn, ehkä merenrantakin erottuu parvekkeellemme. Emme siitä tahdo luopua. Kohta lähemmäs rantaa rakennetaan toinen talo ja meidän kuuluu luovuttaa ja sopeutua. Olemme ennenkin sopeutuneet.

Keittiöpsykologiamme mukaan me olemme tietenkin oikeutettuja pitämään kiinni saavutetuista eduistamme ja mielellämme reagoimme muiden mukana, kun niitä uhataan.

Näin kaupunki kuitenkin vähitellen rakentuu. Olen nähnyt tämän jo monessa paikassa asuessani.

Ihmisessä on paljon sopeutumisvoimaa.

Helsingin kapea niemeke on täyteen rakennettu. Sinne on kuitenkin hyvä jättää sitä väljyyttä ja myös luontomaisemaa, jota siellä on. Siitä muodostuu pääkaupungin kulttuurillinen maisema ja luonne. Helsingin keskustaa ei pidä rakentaa liian täyteen. Suurta taidemuseota, jota on kaavailtu merenrantaan, ei kannata rakentaa rantaan, vaan kauemmas, ehkä tiedekeskus Heurekan viereen. Turistit matkoillaan löytävät sen sieltä, sinne pääsee junalla. Pohjoisesta saapuvat suomalaiset pääsevät sinne junalla ja sinne saadaan paremmin mahtumaan myös autopaikkoja kuin ihan keskustaan.

Asuin pari vuotta Matinkylässä. Ihastuin siellä vanhoihin omenapuihin, jotka olivat unohtuneet moottoritien ja uusien hienojen kerrostalojen välimaastoon. Nuo omenapuut ovat olleet joskus jonkun ihmisen pihapuita ja hänen rakkaan vaalintansa kohteena. Ne ovat ilahduttaneet menneen talon ja pihan omistajia syksyisillä omenasadoillaan varmaan monen vuosikymmenen ajan. Kohtasin nuo puut, kun niissä oli se menneisyyden kaiho, joka joskus eläneessä aina on (kuvat).

Nyt me espoolaiset joudumme kohtaamaan kiintymistä, luovuttamista ja sopeutumista uuteen tulevien vuosikymmenten ja vuosisatojen ajan. Kaupunki lähenee tätä luonnon puutarhaamme. Metro on kohta täällä, mikä kiihdyttää rakentamista ja asumistiheyttä.

Nykyään espoolaisena toivon, että se rakkaus, mitä voimme kaupunkilaisina tuntea puitamme, kallioitamme, suuria siirtokivilohkareitamme, mertamme kohtaan, siirtyisi kaupunkisuunnittelijoiden ja arkkitehtien pöydille ja näkyisi ympäristössämme myös tulevaisuudessa. Samaan tapaan kuin se näkyy myös Helsingissä.

Suru ja ilo on yhteistä surua ja iloa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Täältä pohjosestako katon, mie kuvittelen, että Helsinki on umppeen rakennettu, mutta sielon tosiaan puita ja peltoja ja kait maatilojaki, ainaki näyttäny semmosilta.

Kauhniit jotenki ihanat kuvat ja semmonen jännä ploki, jotenki syvällinen. Helsingilläki on kait oma henki tai henggetär.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Helsinki aikoinaan on ollut täynnä suomalaista perinnemaisemaa. Siitä on jäljellä kuviakin, vanhoja maalauksia, piirustuksia. Siellä on ollut hevoshakoja ja lammaslaitumia, kukkaniittyjä ja kallioluolia. Näiden kaikkien luonne heijastuu maisemassa ja ihmisissä.

Espoo on myös vanhaa perinnemaisemaa. Asumistiheys kasvaa ja soisi näkyvän myös taiteissa ja asukkaiden vaalimassa elävässä kulttuurissa tuo kaikki myös tulevaisuudessa. Mielestäni se on kotiseuturakkautta.

Pienemmissä kaupungeissa pysyy ehkä pidempään siellä olevat luontomaisemat.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minä olen sielultani ja 1600-luvun juuriltani helsinkiläinen. Muinainen isoisäni monen sukupolven takaa oli Helsingin oikeuspormestari. Hauskaa, että siellä missä kotipaikkani Helsingissä on, on luonto kovinkin lähellä. On aina ollut. Ehkä tulee jäämäänkin. Malmin lentokenttää haluan puolustaa henkeen ja vereen saakka. En ymmärrä ahneita, joilla on tarve historiaa tajuamattomina, tuhota sekä kulttuuri- että luontoympäristöt. Terveyden lähteen monille, jota Malmin kentän seutu edustaa.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Niin. Saattaa olla hieman sitä näkökulmakysymystä, miten asiat näkee. Jos on asunnontarve ja talo on juuri rakennettu, harva kyselee, minkä päälle se on rakennettu. Tiet on tehty ja talo on rakennettu siihen kalliolle kukkulalle. Koti on ihmiselle tärkein. Uskon, että seudun henki ja sielu kuitenkin säilyy niissä ihmisissä, jotka sitä omana kaupunginosanaan pitävät.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset