TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Vähän suomalaisuuttakin – suomalaisen kulttuurin puolesta

  • Valokuvaajan omakuva - pitkä ja hoikka. Totuus on toisenlainen: lyhyenläntä suomalainen.
    Valokuvaajan omakuva - pitkä ja hoikka. Totuus on toisenlainen: lyhyenläntä suomalainen.

 

On olemassa myös suomalainen kulttuuri. Meillä ei ehkä ole suomalaisuudessa kauhean pitkät kirjalliset perinteet, ei runsaasti antiikkia säilyneenä, kuvataidettakin on tehty melkein miesmuistiin, mutta meillä ihmisinä on syvät juuret mm. kalevalaisuudessa. Emme suomalaisina ole eilisen teeren poikia ja tyttöjä.

Kirjoissani olen tuonut esille käsitteen vaikuteympäristö. Vaikuteympäristö on se kulttuurinen kehto, missä ihminen ensinnäkin kasvaa ja myöhemmin elää. Ihminen tarttuu niihin lehtiin, jotka häntä kiinnostaa, lukee kirjoja, katsoo taidetta ja muodostaa muodostamansa vaikuteympäristön perusteella käsityksensä maailman kulloisestakin tilasta ja tilanteesta. Ennen internetiä vaikuteympäristön ”tarkkailu” on ollut yksinkertaisempaa kuin nyt internetin aikakaudella. Suomalainen kulttuuri on pitkään ollut lähes yhtenäiskulttuuri. Vankat kulttuuriset perustat meillä on edelleenkin.

Joinakin päivinä tarkkailen omaa vaikuteympäristöäni. Tuntuu siltä kuin moni ihminen kurkottaisi minua (suomalaisena) kohti ja haluaisi minun huomiotani. Suomalaisia kehotetaan hyväksymään ja ymmärtämään kaikki muita ihmisiä. Luin lehdestä, että ihmiset saattavat sanoa itseään rodullisiksi ihmisiksi ja pitävät suomalaisia valtakulttuurieliittinä, jonka kuuluu heidät hyväksyä. Uskon, että tämänkaltaisen näkemyksen saa maassa kuin maassa, johon on muuttanut ihmisiä muualta. Nämä ovat tietoisempia ihmisinä kuin maan asukkaat asemastaan ja herkistyvät sille, miten heitä maassa ulkopuolelta tulleina kohdellaan. Heillä on selvästi korostuneempi ulkopuolisuuden käsitys itsestään kuin syntyperäisillä tai lapsesta saakka maassa asuneilla ihmisillä.

Mielestäni Suomessa media on ottanut maahan muuttaneiden asian niin voimakkaaseen korostukseen, että valtaväestönä pidetty kansanosa on jäänyt selvästi vähemmälle huomiolle mediassa. Tämä näkyy monessa arkiasiassa: ruokakulttuurissa, juomakulttuurissa, taiteessa ja jopa politiikassa nykyään. On jo harvinaista löytää suomalaista ruokaa valmistavia ravintoloita.

Suomalaiset sanovat omaa arkielämäänsä harmaaksi arjeksi. Ulkomailta muuttaneet ihmiset ovat piristäneet paljon suomalaista arkea. Jopa niin hyvin, että ulkomailta tuotuja vaikutteita korostetaan oman tekemisen kustannuksella.

Talous ja elämä on sellaista, minkälaiseksi se tehdään. Rahapolitiikka ohjaa maata ja sillä voidaan vaikuttaa ihmisiin. Sellainen taide, joka syntyy lähes ilman rahaa, kuitenkin hakee jossakin vaiheessa myös rahallista hyväksyntää. Kun ihminen huomaa saavansa taiteelleen huomiota ja nykyään paljon perättyä suosiota, hän alkaa ehkä huomaamattaan hakea myös taiteelleen taloudellista hyväksyntää. Kaupallisuus on ehkä parempaa kuin parjattuna sitä yleensä hyväksytään.

Kun jotakin designea, taidetta tai kirjallisuutta tarjotaan Suomessa suomalaisena, sitä nykyisessä kulttuuri-ilmapiirissa melko lailla hyljeksitään. Kaikki ulkomaalainen tai ulkomaalaissilauksen saanut on kelpo tavaraa. Moni suomalainen taiteilija menee ulkomaille ja hakee siellä hyväksyntää taiteelleen. Kun sitä on löytynyt, vasta sitten avautuu myös Suomessa hyväksyntää ja tarjoutuu huomiota. Tämä on luonnollista, onhan maamme melko pieni. Emme näin pienenä markkina-alueena saa tarpeeksi pontta sanomisillemme vain omalla porukalla.

Tästä huolimatta toivoisin voivani lukea myös suomalaista kulttuuria suosivia juttuja lehdistä, ettei se jää jalkoihin globaalisuuden myrskyissä ja tyrskyissä.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Meillä ei ehkä ole suomalaisuudessa kauhean pitkät kirjalliset perinteet''

Tästä me olemme samaa mieltä. Suomen kielistä kirjallisuutta alkoi ilmestymään merkittävästi vasta 1850 -luvun jälkeen.

Sivistys/kulttuuri on kohtuullisuutta ja sen puute on tuhonnut Suomen.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Oma Suomeni voi hyvin ja kulttuurikin voi hyvin. Viime aikoina vain on näyttänyt usein siltä, että korostamme enemmän muiden kuin omaa kulttuuriamme.

Suomen kieli alkoi melko vaivalloisesti Mikael Agricolan työn jälkeen löytää suomalaisessa kansanperinteessä jalansijaa ja saada nostetta. Suomalaisilla on ehkä ollut henkisessä mielessä estoisuutta siihen. On ensisijaisen tärkeää, että nyt on oma maa ja oma kieli. Arvostusta ja hyväksyntää oma kulttuurikin kaipaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Elias Lönnrot ja muut suomalaisen runouden, sanalaskujen, loitujen jne kerääjät tekivät merkittävän työn keräämällä ja tallentamalla aineistoja, jotka levisivät vain suusta suuhun taitavien ja hyvämuististen ihmisten kautta. Sitä kautta meillä on mahdollista seurata historiaamme ja elämää hyvinkin pitkältä ajalta. Tuota aineistoa pitäisikin käydä tarkemmin läpi tutkijoiden toimesta.

Olen jo pidemmän aikaa pannut merkille miten useampikin suomalainen on rikastuttanut ruotsalaista tiedemaailmaa ja kulttuuria silloin kun Suomi oli osa Ruotsia. Näistäkin asioista on meillä aivan liian vähän tietoa ja kirjoitettu.

Tänään löysin tällaisen henkilön : Elias Brenner oli Ruotsin suurvalta-ajan merkkimiehiä. Hän oli kotoisin Isostakyröstä. Hän oli opiskellut Uppsalassa ja erittäin fiksu ja taitava ja taiteellinen.

1668 julistettiin muinaisjäännökset kruunun siis Ruotsin valtion omaisuudeksi. Silloin perustettiin myös Collegium Antiqvitatum niminen virasto. Suomalainen Elias Brenner kutsuttiin tuolloin virastoon piirtäjäksi. 1670 Brenner tuli Suomeenkin, jossa ei muinaisjäännöksiä ollut kerätty. Tietoisuus niistä heräsi. Brenner kiersi monilla paikkakunnilla Suomessa ja vei piirustusten ohella arvokkaita käsikirjoituksia ja historiallisia asiakirjoja ja muuta aineistoa mukanaan Ruotsiin 1672. Mitä täältä silloin katosikaan?

Hän siirtyi vapaaksi taiteilijaksi, sillä virasto maksoi huonoa palkkaa. Hän oli erityisesti miniatyyrimaalari. Hänestä tuli erittäin taitava ja hänet nimettiinkin Ruotsin hoviminiatööriksi. Tehtävään kuului maalata erityisesti kuninkaallisten henkilöiden kuvia. Kuvia annettiin lahjoiksi ulkomaiden hallitsijoille ja muille merkkihenkilöille. Hän saavutti myös kuningatar Ulrika Eleonoran suosion. Ranskan Ludvig XIV:n nähtyä hänen töitään, yritti kuningas saada Brenneriä Ranskan hovin palvelukseen, mutta turhaan.

Hänet siis on Ruotsissa noteerattu, mutta eipä juuri Suomessa. Luin vanhasta 1917 ilmestyneestä Suomen Kuvalehdestä hänestä tänään. Sattuvat olemaan kaikki SK:t käytössä juuri nyt.

Brenner on vain yksi näistä merkkihenkilöistä. Löytyy muitakin, mutta Ruotsin piikkiin menevät ansiot.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Hyvää tietoa suomalaisen kulttuurin juurista kommentissa #5. Sinebrychoffin museossa oli muutama vuosi sitten suuri näyttely miniatyyrimaalauksista. Olisiko ollut myös mainitun Elias Brennerin töitä?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #7

Kenties ei, mutta ei minulla ole varmaa tietoa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #7

Kun etsin Elias Brenneristä googlella, niin löytyikin tietoja hänen taiteestaan: Hänen teoksiaan on Ateneumin taidemuseossa, Sinebrychoffin kokoelmissa ja Kansallismuseossa Ruotsissa teoksia on Nationalmuseumissa Tukholmassa ja Malmö museumissa.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Hieman toisesta näkökulmasta katsottuna kulttuuri liittyy jotenkin monessa kohdin sosiaalisiin tilanteisiin sekä mielenvireyden ja -terveyden ylläpitämiseen. Esimerkiksi lavatanssin harrastamisella voi olla hyvin suuri positiivinen merkitys ihmisen hyvinvointiin. Kyse ei ole pelkästään tanssimisesta, vaan myös laululla ja musiikilla on merkittäviä terapeuttisia vaikutuksia fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia hoidettaessa ja ennalta ehkäistäessä. Tanssi paitsi parantaa fyysistä kuntoa ja koordinaatiota, se lieventää tuskaa ja ahdistusta, se auttaa ihmissuhteiden ylläpitämisessä sekä jopa täydentää muita mielenterveyteen liittyviä hoitomenetelmiä.

UNESCO otti tangon maailman kulttuuriperintölistalle Abu Dhabissa 30.9.2009 pitämässään kokouksessa. Meillä tuskin kulttuurista ja tangosta puhutaan samaan hengenvetoon. Mutta jos soitetaan jotain amerikkalaista räminämusiikkia, niin se sitten tietenkin on kulttuuria. Näin ainakin Ylen mukaan, sieltä ei suomalaista musiikkia kuulua eikä näy, kaikki on Lontoon murretta ja suomalainen vanhempi iskelmämusiikki on pannassa. Sitä se tanssitaidottomuus teettää.
www.xn--hammaslkri-w5aab.net/kamin/kamin1_400.html...

Ps. Luin jostakin, että Saksassa kansallissosialistien yhtenä tavoitteena oli saksankielen tekeminen maailman yleiskieleksi. Nyt se on englanti, ja harva koulussa ottaa saksan toiseksi.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Vastaus kommenttiin #3: Onpa mielenkiintoinen sivusto linkin takana.

Tanssi tosiaan on monipuolisesti hyödyllinen kulttuurilaji, joka jäi kirjoituksessani huomioimatta erikseen. Tanssillisesti voidaan ilmentää kansanluonnetta, hoitaa parisuhdetta ja muitakin ihmissuhteita. On varmaankin antropologeilla ihmettelemistä, mistä mikäkin tanssivirtaus saa alkunsa ja miten se leviää ihmisten parissa. On joskus ollut esimerkiksi itsenäisyyspäivän juhlatansseissa jokin muoti, jota on siten toistettu tanssipaikoissa.

Myös elokuvat levittävät virtauksia ja muoteja. Kulttuurista puheenollen: uutta on, että tulemme näkemään elokuvateattereissa jopa suoria lähetyksiä baletti- ja oopperaesityksistä. Suomessakin on nykyään tekniikkaa ja taitoa näyttää omia oopperaesityksiämme muuallekin. Minkälaista on muun maailman kiinnostus suomalaista kulttuuria kohtaan?

Nostin linkistä esille: "Vaikka J.V. Snellman aikoinaan sanoi, että isänmaallisuus on yksinkertaisesti sitä, että ihmiset muuttavat kulttuuriaan, pitävät sitä tietoisesti liikkeessä ja elävänä, vaativat tapojen ja lakien muutoksia, kun niiden aika on heidän mielestään tullut. Mutta rajansa tällä muuttamisellakin on. Jotain omaa siinä kulttuurissa pitää olla, jos omasta kulttuurista puhutaan. Omaan kulttuuriin turvaudutaan erityisesti vaikeina aikoina, jolloin se toimii positiivisen mielialan säilyttäjänä. Sen vuoksi vain koko kansan saatavilla olevalla omalla kulttuurilla ja sen nauttimisella on jotain todellista merkitystä kansakunnalle."

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Oma Suomeni voi hyvin ja kulttuurikin voi hyvin.''

Suomi on karu maa. Siellä asuu yksinkertainen ja nöyrä kansa, joka on vähään tyytyväinen.

Valtaosalle ainoat sivistysanat ovat; raparperi, lakritsi ja pesufati.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset