TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Tanssin taikaa

  • Musiikkia ja tanssin taikaa.
    Musiikkia ja tanssin taikaa.

 

Blogistina kokeilen tavanomaisesta poikkeavaa genreä jälleen kerran. Kokeilin aiemmin jo horoskoopin kirjoittamista ja mielestäni se onnistui melko hyvin, vaikka ei ollutkaan lukijamenestys tietääkseni. Nyt kokeilen sadun kerrontaa. Tanssii tähtien kanssa -ohjelma MTV3:ssa on jo alkanut ja sitä saamme seurata koko kevään. Se on mielestäni erinomainen ohjelma, josta on monipuolisesti hyötyä sekä esiintyjille että katsojille. Tanssi on aina kuulunut suomalaiseen kulttuuriperinteeseen, joten satu, jonka tässä kerron, ei tarkoita Suomea, vaikka siitä voitaneen löytää yhtymäkohtia myös maahamme. Ja miksipä ei…

 

No niin, satu alkaa. Olipa kerran kaksi maata. Toisessa maassa tanssittiin paljon. Maassa muistettiin, että jo ammoisina aikoina esi-isät ja esiäidit olivat tanssineet sadetansseja, jolloin oli saatu täytettyä saavin ja myös juomavettä pitkiksi aikaa aina sadekausina. Tanssittiin häissä ja hautajaisissa, tanssittiin iloon ja suruun.

Sitten oli toinen maa, jossa tanssi oli kiellettyä. Kansalaiset tuossa maassa eivät pitkiin aikoihin olleet edes muistaneet tanssia, mutta sitten maahan saapui kaukaisen maan musta prinssi, joka opetti muutaman ihmisen tanssimaan. Ihmiset vähitellen olisivatkin alkaneet jo tanssia, mutta sitten keksittiin, että tanssia saa vain siihen tarkoitukseen varatussa suuressa ja kalliissa vielä rakentamattomassa tanssitalossa, joten useimmat lannistuivat eivätkä enää aikoneetkaan tanssia.

Kansalaisaktivistit laativat kirjelmiä tanssitalon puolesta, mutta talo katsottiin liian kalliiksi. Tämän maan esi-isät ja esiäidit olivat joskus nuoruudessaan tanssineet siihen varatuissa tanssitiloissa niin sanottua discotanssia, mutta uusi polvi ei sitä enää muistaneet eikä vanhat ihmiset siitä kehdanneet puhua.

Miten satu päättyy, sitä en tiedä. Ehkä sinä tiedät?

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Satu jatkuu niin, että onko tanssin iloa enää, jos se institutionaalistetaan?

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Hokemani on pitkään ollut, että kilpailu tappaa tanssin ilon. Juontuneeko hokema siitä, etten pärjäisi. Happamia sanoi kettu..

Muinaisuudessa kunnioitusta herättävä ja äveriäs ihminen oli lihava ellei suorastaan ylipainoinen. Taustalla oli, että häntä muut palvoivat tuomalla hänelle ruokaa tai hänellä oli muutoin varaa syödä muita enemmän. Papisto ja kansanjohtajat olivat tyypillisiä, joille kannettiin ruokaa yli tarpeen, joten asia näkyi heidän habituksessaan. Siten heidän liikkumisensa tuli siinä määrin vaikeaksi, että esimerkiksi tanssimisesta ei oikein tullut mitään, joten he mielellään vähättelivät ja marginalisoivat tanssia. Synti ja moraalittomuus on usein sitä, mitä itse ei kykene tekemään.

Tanssiva väki ei ehdi eikä halua kuunnella sen paremmin uskonnollista kuin poliittista höpötystä. Kun aikoinaan tilaisuuksien lopussa oli tunti tai kaksi tanssia, niin se oli pakon sanelemaa, sillä muutoin ainakaan nuorempaa ihmistä ei olisi saatu paikalle.

Viime vuosikymmeninä, kun tanssi tukahdutettiin esimerkiksi estämällä radiossa tanssimusiikki ja korvaamalla se rytmimusiikilla, syntyi tanssitaidoton sukupolvi, jolle biletys ja festarit ovat ainoita tapoja sosiaalisten kontaktien ylläpitämiseen. Tämä näkyy alkoholin kulutuksen räjähdysmäisenä kasvuna (keskikulutus absoluuttista viinaa 3 l/hlö/v →10 l/hlö/v). Heti ei tule mieleeni puoluetta, jonka ohjelmassa lavatanssi liikuntamuotona on mainittu. Aikoinaan J. Katainen vaalikiertueellaan kävi eräässä tanssitilaisuudessa ja siitä tuli fiasko; varmaan muistaa itsekin mutta tuskin tunnustaa.

Jostain luin evoluutiota koskevan väitteen, että ihminen oppi ensin tanssimaan ja vasta sitten puhumaan.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Hieno tietopaketti tanssin historiasta Suomessa kommentissa #2.

En kovin paljon seuraa hanketta, jossa musiikkitalon lisäksi Helsinkiin olisi tuotettava tanssitalo. Olen samaa mieltä, että pakko tappaa ainakin tanssin ilon. Alkuinnostus voi olla niin suurta, että rahoitus saadaan, mutta luultavasti melkoisen raskas hanke kaiken kaikkiaan.

Kävin eräänä kesäpäivänä kameran kanssa uuden uutukaisessa musiikkitalossa. Siellä oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa.

Eikö olisi mahdollista yhdistää musiikkia ja tanssia. Musiikkitalon aula on suuri. Siellä olisi mahdollista tehdä pieniä tanssiesityksiä, jopa maksullisia. Siellä tai muilla näyttämöillä olisi mahdollista kuvata musiikkiesityksiä videoiksi ja esittää esim. YOUTUBEssa jne. Tekemisen meininkiä.

Suurissa hankkeissa on vaarana, että innostus hiipuu.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset