TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Kirkko on majakkamme

  • Kivenlahden kirkko korjauksessa 2016.
    Kivenlahden kirkko korjauksessa 2016.
  • Olarin kirkko tänä vuonna.
    Olarin kirkko tänä vuonna.
  • Kuvaa Pälkäneen kirkolta yöllä vuonna 2006.
    Kuvaa Pälkäneen kirkolta yöllä vuonna 2006.

 

Tämä lause hiipii mieleen jostakin menneisyyden sopukoista, mielen sopukoista. Kirkot on tavallisesti rakennettu kestämään ajan saatossa. Kristillinen oppi tuo sisältöä kirkon toimintaan, kirkkoisät ja muut kirkon työntekijät vaihtuvat, kirkon piirissä toiminta on erilaista siinä toimivien ihmisten mukaan. Hyvin usein sanotaan nojautuvan raamattuun, mutta kirkkokäytännöt – sielun paimentemme toiminta kirkossa – vaikuttaa olevan sukupolvien aikana tuotettua toimintaa. Toiminta joskus ohjautuu ehkä sisäisen kutsumuksen mukaan ja joskus ehkä seurakunnan tarpeen mukaan. Nykyään näyttää ulkopuolisesta tarkkailijasta usein siltä – olen toki seurakunnan jäsen, joten en ihan ulkopuolinen – että kirkon oppeja poimitaan maallistuneesta lehdistöstä.

 

Kirkkorakennukset ovat usein olleet Suomessa keskellä kaupunkia, mutta nykyään esimerkiksi Espoossa niitä on rakennettu lähiöihin ja usein alueella katveeseen, että ihminen joutuu hieman etsimään kirkkoa. Arvorakennuksiamme kirkot tietenkin ovat. Ihminen, joka huomaa tarvitsevansa suojaisan paikan ajatuksilleen, voi vaikka keskellä päivää mennä hetkeksi kirkkoon ajatuksiaan ihmettelemään – ihmettelemään itseään ja maailmaa. Kirkon katto on korkealla ja seinätkin laveat, ajatukset mahtuvat kirkon suojiin.

 

Kirkko länsimaisessa maisemassa palvelee ihmistä siinä missä muutkin palveluun tarkoitetut laitokset. Palolaitos on välittömään pelastustehtävään rakennettu, kauppa palvelemaan ruoka-asioissa, sairaalat sairaanhoitoon ja tervehtymiseen. Uusiakin laitoksia on vähitellen perinteisten palvelulaitosten rinnalle muodostunut. Uusi näkyvästi infrastruktuurissakin esiintyvä palvelulaitosmuoto ovat erilaiset kunto- ja liikuntakeskukset. Liikuntakeskuksessa ihminen voi huollattaa kehoaan, kirkossa sieluaan ja mielenrauhaansa.

 

Helposti tulee ajatelleeksi, että maallistunut ihminen on ulkopuolella kaikkea kirkollista elämää. Kirkko koetaan jonkinlaisena vallankäyttäjänä. Tämä ajatus on luultavasti vanhaa perua. Kirkko on menneinä vuosisatoina ollut näkyvämmin vallankäyttäjä kuin nykyään. Ajatuksissamme yhdistämme sen edelleen vallankäyttöön, vaikka enemmän näyttää siltä, että kirkko pysyttelee omassa palvelutehtävässään hieman sivummalla keskeisistä vallankäyttöohjelmista.

 

Mielessäni on hieman runollinen muistimaisema Pälkäneen kirkosta. Asuin paikkakunnalla valokuvaajana eräässä mökissä. Kuljin yöllä koirani kanssa valokuvaamassa yöllisiä maisemia. Kesällä hiljaisessakin maisemassa on elämää yölläkin. Lintuin laulua kuului, maisemassa liikkuivat itseni ja koirani lisäksi vain haamuja. Kirkko antoi korkeine seinämineen tukea yölliselle kulkijalle. Suomalainen maisema on melko turvallinen. Tulemmeko nykyään ajatelleeksi, että turvallisuuden osalta kirkollakin on oma merkityksensä. Ihminen voi purkaa aggression ja levottomuuden kirkon suojissa, joten sitä ei tarvitse purkaa kanssaihmisiin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Eräs näkemys kirkosta:
Sunnuntaiaamuisin klo 10.30 alkavat soida vieressä olevan luterilaisen kirkon kellot. Se on minusta hienoa että edeseläkeläisenä on nyt tällainen "palvelu".

Kerran viikossa kirkon ohi kulkiessani pistäydyn sinne kahville. Olen tutustunut naispuoliseen kirkkoherraan. Meillä on ollut hyviä keskusteluja elämästä. Olen tutustunut muutamiin muihinkin kirkon johtohenkilöihin. Olemme keskustelleet monista asioista, mutta emme kertaakaan uskonnollisista kysymyksistä.

Nuorenpana kartoin kirkollisia ihmisiä, pidin heitä teennäisinä. Vasta nyt vanhempana olen huomannut että he ovat miellyttäviä ihmisiä. Joskus törmää uskovaisiin ja kiihkouskovaisiin julistajiin. Heidän kanssa ei voi keskustella, koska heillä on totuus hallussa, seuraa vain kinaamista.

Tänään äitienpäivänä kirkossa oli ruoka- ja kahvitarjoilu. Kävin siellä kakkukahvilla. Kirkko voisi jatkaa tällaisella palvelulinjalla. Sellainen palvelisi seurakuntalaisia.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Monia näkökulmia kirkkoon länsimaisella ihmisellä on, toisille tuttu toisille vieraampi. Ehkä joku ihminen kirkkoon astuu ensimmäisiä kertoja vasta esimerkiksi turistimatkalla, jolla mennään ihailemaan kirkon arkkitehtuuria, ehkä joku toinen ihminen elää elämäänsä tuntien kirkon työntekijät ja pyrkii käymään kirkon tilaisuuksissa aina, kun voi. Näiden suhtautumisten välillä varmaan monen kirjavaa suhtautumista, mutta jokin kanta useimmilla kuitenkin on. Kirkko on osa maisemaa, pyhittää ihmiselämää.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset