*

TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Kulttuurin pimeät kulmat

  • Paistaako meille päivällä kuu vai aurinko?
    Paistaako meille päivällä kuu vai aurinko?

 

Kulttuurisesti usein opitaan ajattelemaan tietyllä tavalla, kun voimakkaat ajan virtaukset muokkaavat ajatteluamme. Siinä on hyvät puolensa, mutta myös varjopuolensa. Filosofiassa ajattelemme edelleen niin, että vain vanhat filosofit olisivat auktoriteettejamme. Näitä ovat Sokrates, Aristoteles ja Platon. Näin edelleen voi ollakin, ei mitään uutta auringon alla. Näiden ajattelijoiden jälkeen kuitenkin syntyi vielä yksi suuri filosofimme Jeesus Nasaretilainen. Hänen filosofiamme on niin sopivaa ihmiselle ja ihmismielelle, että siitä muodostui uskonto, kristinusko. Hänen oppinsa alkuaikoina ihmiset usein jopa kiihkouskovaisina vannoivat hänen nimeensä ja hänen puoleensa, jolloin osa ihmisistä on kokenut voimakasta painostusta itseään kohtaan. Muodostui kirkkolaitos vähitellen ja Jeesuksen filosofia sai sijaa länsimaissa. Jeesuksen oppina lähimmäisen rakkaus on voittanut ihmisten mielissä ja sydämissä.

Nykyään kuitenkin monet ihmiset, vaikka länsimainen talous ja todellisuus edelleen rakentuu kristinuskon pohjalle, ikään kuin jättävät Jeesuksen opit filosofian ulkopuolelle. Tämä on nykyajan pimeä kulma. Kun jokin asia on hyvin voimakas ja hyvin läsnäoleva, osa ihmisistä alkaa torjua ja kieltää tämän. Seisoa norsun varjossa on olla näkemättä norsua.

Näen oman filosofian yhdistykseni tulevassa ohjelmatarjonnassa keskustelupaneelin lukio-opetuksen järjestämisestä. Toivon, että sen vuoksi, että filosofi Jeesuksen opista tuli suuren suuri, hänen oppiaan ei unohdettaisi kouluopetuksesta kokonaan. Me ihmiset tulevaisuudessakin – koko ajan – tarvitsemme muistutusta lähimmäisen rakkauden merkityksestä ja tarpeellisuudesta.

Mitä lähimmäisen rakkaus on tieteelliseltä merkitykseltään? Miksi sen tieteellistä merkitystä pitää kysyä, kun tiede ja uskonto on erotettu toisistaan?

Katsotaanpa näitä kulttuurin pimeitä kulmia.

Lähimmäisen rakkaus on salatulta nimeltään avaruusenergiaa. Se on energiaa, jota toisensa kohtaamat ihmiset tarvitsevat hyvässä vuorovaikutuksessa toistensa kesken. Lähimmäisen rakkaus on ystävällistä käytöstä, toisen huomioon ottamista, hädässä ja vaikeuksissa auttamista ja niin edelleen. Lähimmäisen rakkaus on länsimaista kulttuuriamme ja mielestäni meidän kulttuurin pimeistä kulmista huolimatta pitäisi tämäkin asia huomioida myös filosofiassa ja tieteissäkin.

Nykyaikainen keskustelukulttuuri vieroksuu uskontoa länsimaissa. Tämä johtunee siitä, että uskonto herättää ihmisissä voimakkaita tunteita ja siten halutaan jättää tieteen keskusteluareena vapaaksi näistä tunteista. Olisi kuitenkin tärkeää myös tunnustaa kristillisen uskonnon hyvät vaikutukset kulttuurissamme eikä elää vain norsun varjossa, jossa asia kuin kiellettäisiin. Pyyntöni näiden kulttuurin pimeiden kulmien suhteen on, että kouluopetuksessa edelleen otettaisiin huomioon myös kristinusko ja sen lisäksi opetettaisiin myös muita filosofisia ajatusrakennelmia ja muita uskontojakin. Tällä tavalla nuoret saavat kokonaiskäsityksen myös nykyaikaan vaikuttamassa olevista ajatussuuntauksista ja rakennelmista.

Vanhat filosofit Jeesus mukaan lukien ovat opettaneet meitä ihmisiä yli 2000 vuotta sitten. Tämän vuoksi ei kouluopetuksen ulkopuolelle tietenkään pidä jättää monia mainioita myöhempiä filosofejakaan Niillä jokaisella on ollut vaikutuksensa, kun on rakennettu länsimaista talousyhteisöä, jossa ihmisillä on elämässään vapaus, vapaus elää omaa elämäänsä omalla tavallaan. Vapaus ei tarkoita yhteisön sääntöjen rikkomista, koska jo käytännön elämä osoittaa, että silloin vapaus menetetään. Vapaus tarkoittaa ajatuksen vapautta. Ihminen on luotu ajattelemaan. Lisätietoja näistä ajatuksista kirjoissani Kristillinen filosofia (Elisa Kirja 2013).

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän TapioNippala kuva
Tapio Nippala

Luulen että olisi hyvä joskus keskustella yleisesti siitä mistä Suomen valtakirkon uskossa on kyse. Näyttää sille että kaikki muut paitsi uskovat ovat haluneet uudistaa mm. tasa-arvon nimissä Kirkkoa.

En tiedä kuinka useat ihmiset olisivat tajuneet että lakeja säätämällä ei voida uudistaa Kirkon uskosta.

Eli voisi tiivistää että jos muutos tulee kirkon ulkopuolelta ilman että uudistajilla olisi uskoa voi "pimeiden kulmien" valaisu olla hankalaa.

Omatunto on kaapissa ja otetaan Jouluna esille. Sitten se laitetaan taas takaisin kaappiin. Tai että Jeesus muista omantunnon asioista puhuneet ihmiset voi olla jonkinlaisena takametsien reservina ylläpitämässä illuusiota siitä että ketään ylipäänsä kiinnostaisi mikään uskonto.

Ehkä niin että jos esim. kristillisdemokraattien kannatus nousisi olisi toivoa puolustaa enemmän uskonnollisia arvoja.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Usko on yksilön oma asia, uskonto tarjoaa sille puitteet (yhteiskunnassa).

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Tällä blogikirjoituksella tuon esille kristillisyyden arvon yhtenä filosofisista ajatusrakennelmista. Tämä on niin voimallinen ajatusrakennelma filosofiana, että siitä on tullut länsimaissa uskonto. Länsimaiset kaupungit on rakennettu samalla kun on rakennettu myös kirkko tai kirkkoja. Uskonnollisuutta ja myös papistoa on ollut jo ennen kristillisyyttäkin, mutta vastaavaa yhtenäistä uskontoa ei ennen kristillisyyttä. Itämaiset opit ovat oppeja, joilla pyritään ohjaamaan ihmisiä valitsemaan hyvä elämäntapa, ne eivät ole varsinaisia uskontoja. Juutalaisuus on selviämisoppi, jota nykyään sanotaan yhdeksi uskonnoista. Kristillisyydessä leimaa antavaa on ihmisen arvostus ja arvostuksen vaaliminen. Ihmisarvo on keskeistä oppia.

Käyttäjän TapioNippala kuva
Tapio Nippala

Mutta olisi joskus hyvä pohtia sitä mihin ihmiset uskoo...ehkä jonkinlainen ikuisuuskysymys kaiken muun ohella.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Uskontunnustushan sen kertoo, eikö vaan? Senhän mukaan kirkoissa jokainen tunnustuksensa lausuu.... Ei kai se sen kummempaa ole Minä uskon isään .....

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Olen pohtinut, että hyvässä yhteiskunnassa, länsimaisessa yhteiskunnassa on kaikki mitä tarvitaan ihmisen elämänkaaren puolella, elävässä elämässä ja myös kaaren näkymättömällä puolella, jossa koko elämänkierto toteutuu. Kirkkolaitos tukee ihmisarvostusta, ihmisarvoa, kunnioittamalla sitä jopa juhlallisesti. Ihminen syntyy, elää, kuolee - kaiken tämän kirkkolaitos siunaa. Uskonnon lisäksi kyseessä on myös elämänoppi, filosofia.

Itämaisissakin elämänopeissa on huomioitu koko ihmisen kierto, mutta kristinuskossa on korostuneemmin anteeksiantamus ja armo.

Elämänoppi ja siis uskonto ohjaa myös perhe-elämää ja perheen muodostusta, millä on vaikutusta koko maan kannalta.

Käyttäjän TapioNippala kuva
Tapio Nippala

Mutta nykyään ja ehkä hieman ohimennyt ilmiö on ollut kirkosta eroaminen. Tuntuu todella onnettomalle että kaiken päälle joutuu kärsimään siitä että Kirkosta erottuaan törmää sitten muualla siihen että uskonnollisin perustein ei esin voisi päästä töihin kun kyse on siitä että Kirkosta on erottu uskonnollisista syistä eikä siksi etteikö uskotaisi !
Tässä mielessä ja e.m. kommentti huomioiden voi todeta että ehkä juuri uskontunnustus on aika kipeä aihe jos Kirkossa olevat ihmiset eivät edes tiedä mihin uskovat...

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Tärkeä puolustettava asia kullakin yksilöllä on hän itse. Tätä asiaa nimenomaan kirkko tukee. Kirkossa on juhlallisuuden tuntua, mikä perustuu vanhoihin perinteisiin, jopa latinankielen aikaisiin käytäntöihin. Siinä ihminen voi tavoittaa henkisessäkin mielessä menneisyyttä, kun tunnetilat tuottavat ehkä mieleen jostain syvältä vastaavia kokemuksia. Yleensä tästä puhutaan sukupolvien muistia, mutta kyllä se ylettää joskus siihen omaan itseen. Jonkin verran avoimmin, peitellysti tosin, asiaa käsitellään eri filosofien kirjoituksissa.

Käyttäjän TapioNippala kuva
Tapio Nippala

Jos tosiaan katsottaisiin kuinka paljon uskovia kirkossa on niin vähiin menisi...
= Tavan vuoksi suurin osa.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Vastaus kommenttiin #9: Perusteluita kirkkolaitokselle on muitakin kuin elävien ihmisten suosio. Me ihmisinä emme tiedä tavallaan elinkaaremme näkymättömästä osasta ja itse ajattelen kirkosta olevan lohtua myös omaisille ja niille ihmisille, jotka toinen toisistaan huolehtivat. Tämä on varmasti myös kirkon alkuperäisiä tarkoituksia.

Vapautta kristityillä on oman kirkkonsa suhteen. Vuosisataisen perinnön ja opin avulla moni ihminen on jo niin sanottuna tapakristittynä riittävän osaava elämään elämäänsä muutenkin kuin säännöllisellä uskonnollisella harjoituksella. Kuitenkin kirkko on avoin silloin kun kaipaa elämäänsä seurakunnan tukea ja ryhtiä. Puhun omasta kokemuksesta, kirkko on ollut tukena elämän kriiseissä.

Käyttäjän TapioNippala kuva
Tapio Nippala

Niin... mutta ..heh... varsinkin syrjäseuduilla on käynyt niin että ei ole edes koko kirkkoa enää ja tälläkin paikkakunnalla Jehovan todistajat hännystelee ennen muita.

Nappasin kylpytakki päälla ovenraosta HERÄTKÄÄ julkaisun , kiitin ja suljin oven. Julkaisu oli veiläkin tallella eli jäänyt kirjahyllyyn ; KUN KATASTROFI ISKEE ! (en vieläkään ole lukenut jos ei sitten huussissa tulisi selailtua...)

Eli : vaikka ilmeinen kirkonkin uudistaminen sekä ulkoa että sisältä päin on tapahtunut näyttää sille että kirkossakaan ei olisi enää sitä samaa fiilistä kuin joskus oli. Olen ite puhunut aiheesta tyyliin kuinka tavallinen pulliainen kohtaa seurakuntansa jossa samaan aikaan ylipainoiset papit mussuttaa jossain kabineteissä pullaa ja ryystää kahvia.
T.s. aika kolhoa jos rikkaat seurakuntatyöntekijät pitää saarnoja takarivissä istuvalle tapakristitylle jossa ei jää muutta yhteistä koettavaa kuin kopisevat lattiat tai suntion rahainkeräys...
Melkein kuin joskus luokkayhteiskunnan aikaan jolloin tuloeroista johtuneet kismat johtivat kansalaisotaan asti.

On vaikea yhtyä kirkonmiesten ajatusmaailmaan silloin kun kyse on edelleen sosiaalisista ongelmista jossa EU Suomessa leipäjonojen muodossa on tultu kirkon itsensäkin mukaan siihen että talousongelmien vaallitessa vastuu köyhistä pitäisi kuulua enemmän muulle yhteiskunnalle kuin kirkolle. Kirkko ei voi olla mikään sosiaalitoimista tms.

Minun visioni voisi olla se että kun ilmeinen hengettömyys kirkkoakin nykyään vaivaa voitaisiin kirkolliset toiminot muuttaa itsepalvelupisteiksi ja ehkä osaltaan sille tuntuukin kuin esim. hautajaisten aikaan olisi se tapahtuma vaikka nykyään ei olisi enää kovinkaan selvää minkä sortin seurakuntalaisia oltaisiin... minä olen kyllä etääntynyt kirkosta eroten siitä lopulta kokonaan.
Uskon asioiden pohdinta ei siihen loppunut mutta lopulta ehkä loppui sekin kun tultiin siihen tarviiko sitä uskoa ollenkaan eli voihan sitä elää ilmankin... päätään vaivaten.

Tässä aivan tuoretta materiaalia josta mainitsin Sunisenkin kirjoituksessa jota hän ei vielä ole julkaissut jos julkaisee ollenkaan.
https://areena.yle.fi/1-4141233

Ehkä jo kirjoittamani uskonnollisuuteen liittyvät asiat tulevat kuitenkin kiertoteitä esiin uudelleen...tai sitten ei.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Hieno pohdintaa kommentissa #11.

Uskonnollinen perinne, muukin kuin kristillinen perinne, on kamalan vakavaa ja todella perinteistä. Toisaalta on hyvä niin, pidän omasta puolestani aikuisen ihmisen juhlallisuudesta kirkossa.

Tuolla jossain ylhäällä blogikirjoituksessani kirjoitan siitä, että emme vahingossa poistaisi lapsilta ja nuorilta jotakin mitä nimenomaan he tarvitsevat: uskon Jeesukseen. Jeesus on kaikkien lasten ja nuorten sankari, joka neuvoo hyvin silloinkin, kun muilta aikuisilta palaa pinna. Sen vuoksikin kristillisyyttä ja uskonnon perusteita pitää edelleen opettaa koulussa - ei pelkästään muita filosofioita.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset