TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Ihminen on ihminen – koneet on erikseen

  • Planeettoja aurinkokunnassa. Kuva: Tiede-lehden julisteesta seinältä.
    Planeettoja aurinkokunnassa. Kuva: Tiede-lehden julisteesta seinältä.

Ihminen on ihminen – kone on kone

Elämme ihmiskunnan osalta aikakautta, jossa mahdollisuudet tähyillessä tulevaisuutta vaikuttavat rajattomilta ja avaruus suuren suurelta. Monesta ihmisestä tuntuu meidän aikanamme, että omat rahkeet eivät riitä, vaan olemme alkaneet tuottaa ihmiskunnan avuksi monenlaista koneellista härveliä ja keksintöjä. Niitäkin asioita, joita vielä viime vuosisadalla on pidetty tavoiteltavina nautintoina, ollaan jo siirtämässä koneiden tehtäväksi. Näin näyttää tapahtuvan, vaikka emme ihmisinä ole vielä edes tutustuneet omiin mahdollisuuksiimme ihmisinä.

Blogikirjoituksessani nimeltään ”Tyyppi kuin tyyppi, fenotyyppi fenonyymi” kerron, että ihmisolentomuoto on monilla ihmisillä siitä huolimatta, että heillä saattaa olla henkisesti jokin muu olemus kuin ihmisolemus. Ihminen on jo kauan ollut ihminen, meidän aikanamme tavallaan avaruudellisesti kohtaamme sekä menneisyyden että tulevaisuuden.

Joissakin tieteiselokuvissa ja scifielokuvissa kuvataan ihmisiä niissä maailmoissa, jotka ovat tavallaan eriytyneet avaruudellisesti alkuperästään. Avaruudessa maapallo näyttää ihmeen ihanalta maailmalta. On uutta avaruuden ihmettelijöille tämä kaunis planeettamme, joka hohtaa aurinkokunnassa safiirin sinisenä suurine vesialueineen ja metsineen. Maapallon on ihmisten, eläinkunnan ja kasvikunnan ihmeellinen koti.

Maapallolla kehitys on ollut melko hidasta. Ihmiset ovat omassa elämässään kokeneet (monenlaista) ja myös perhe-elämää, sukuelämää, toisistaan huolehtimista, kuten meille opetetaan (lähimmäisenrakkaus). Sivistyksellinen perhe-elämä on ihmiskunnalla mahdollisuutena edelleen, mutta se ei vielä sellaisenaan ole tavoittanut meitä kaikkia. On muitakin asioita, joita ei vielä ole ollut kaikkien ihmisten ulottuvilla. Kaikkea ei kaikki haluakaan, mutta meitä kiidätetään eteenpäin kehityksessä ja jos emme hieman myös jarruta, kuljemme tekniikan perässä kuin räsynukke.

Luin tänään lehdestä, että hakukoneyhtiö on kehittämässä kirjoitusmoottoria, joka koneellisesti tuottaa ihmisille luettavaa. Ei siis jo lähitulevaisuudessa olisikaan itsestään selvää, että lukemamme tekstin olisi tuottanut toinen ihminen. Tällaisia ja vastaavia tapauksia saamme lukea päivittäin lehdistä. Ihmisillä on suuri tarve päästä helpommalla ja mahdollisimman vähällä vaivalla. Avaruudellisesti tämä tarkoittaisi sitä, että ihminen kävisi tarpeettomaksi. Maailman omisivat muutamat harvat ihmiskoneet, luonto hiipuisi, eläinkuntaa ei olisi, kasvikuntakin päättyisi. Meidän ihmisinä pitää puolustaa omaa luontomaailmaamme ja oikeuttamme olla ihmisiä. Tämä maailma tämän maailman fysiikalla on luontainen ihmisille, joita olemme. Emme ehkä oivalla tai tiedä, että avaruuden planeettoja voitaisiin varastaa, jos ihmisinä emme puolustaisi sitä ja elämäntapaamme ihmisinä. Kypersotauhka on jokapäiväistä, mutta ihmisillä ja ihmiskunnalla on mahdollisuus pitää oma maailmansa.

Meillä ihmisillä on mahdollisuus pitää maailmamme, kun arvostamme sitä ja arvostamme toisiamme ihmisinä. Kaikki tiede eikä kaikki tekniikka ole uhka, mutta meidän pitäisi pitää kiinni niistä asioista, joista ihmisinä nautimme. Meillä on vielä tämä maailma.

Tekoälyprojektit voisivat olla tukemassa ihmiskuntaa, mutta ihmisen pitäisi ehkä sen lisäksi oppia ihmisestä lisää. Ihminen henkisenä jatkumonakin on perhe- ja sukuihminen. Tulevaisuus on perheissä ja suvuissa, jotta ihminen voi olla elossa myös tulevaisuudessa.

Aiheesta lisää kirjasarjassa Kristillinen filosofia (Elisa Kirja 2013).

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset