TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Eikö tyytyväisyys ole sallittua?

  • Merkkisavut höyryinä ilmaan.
    Merkkisavut höyryinä ilmaan.

 

Mepä suomalaiset olemme tottuneet piiskaamaan itse itseämme: nimittäin vihtomaan saunassa. Saunomisen kuuluu olla rentouttavaa ja sen on todettu päästävän liiat höyryt pihalle. Leppoisassa maassamme lauantai-iltaisin nousee piipuista merkkisavuina saunahöyryjä ilmoille.

Kvartaalitaloustalous on tehnyt selvää jälkeä. Tyytyväisyys ei ole sallittua, vaan kaikissa asioissa edellytämme ihmisen piiskaavan itsestään kaikki irti: työtehot, menestyminen, täydellinen perhe-elämä, kallis koti. Kun luemme aamulehteämme, tämän henkiset jutut nyökkäillään ja yökkäillään normaalina olotilana ilmeisesti, koska kukaan ei nyt sentään kuitenkaan valita.

Pieni vertaus. Aikoinaan ollessani työelämässä huomasin selvän eron maaseudun mentaliteetissa verrattuna pääkaupunkiseutuun. Maaseudulla oli selvästi leppoisempaa, kiire ei silloin niin paljon vaivannut. Tästä on nyt jo runsaat kymmenen vuotta aikaa. Onko Suomi kaiken kaikkiaan muuttunut amerikkalaiseksi suurkaupungiksi kiireen ja tehokkuuden osalta taloustehokkuuden myötä? Jospa Suomi kuitenkin on todellisuudessa Euroopan laitamilla oleva pikkumaa, jonka ei kaikessa tarvitsisi kiiriä tehokkuuden huipulle.

Meillä on johtavassa asemassa asenne olla äänekäs ja tyytymätön. Suuren enemmistön osalta moni asia on hyvin, mutta suuren enemmistön ääni ei näy lehdistössä. Tämä on tavallaan luonnollista. Lehdistön tehtävänä on myydä lehtiä ja sen vuoksi sen asiana on kaiken aikaa nostatella tyytymättömyyttä ja erikoisuutta esille. Ennen vanhaan painettuun sanaan luotettiin, nykyään taitaisi hermot koko ajan olla koetuksella, jos liian luottavaisesti yrittäisi lehteä lukea.

Miksi pääkaupunkiseudun valtalehti hyökkää hirmuisilla otsikoilla pienen kahvilan remontin onnistumista vastaan? Valittaminen ja tyytymättömyys on huipussaan, kun asiakkaiden ensireaktioita lehdessä mittaillaan. No ei hätää. Sata vuotta taas kulunee tämän uuden kahvilan sisustuksen osalta ja sitten se menee taas remonttiin. Saamme lukea jälleen tyytymättömien ensireaktiot suurilla otsikoilla.

Joskus on sanottu, että tyytyväinen ei saa olla. On pelätty ihmisten liiaksi asettuvan paikoilleen, jolloin elämän pelättiin pysähtyvän. Tarvittaisiin varmaan tyytyväisten ihmisten kansalaistottelemattomuutta, jossa tyytyväisyyttä uskallettaisiin tuoda esille.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Näin minäkin itse omassa arjessani, perustyytyväinen ihminen olen tyytymätön siihen kun niin paljon ollaan tyytymättömiä. Jos oltaisiinkin enimmin tyytymättömiä omaan itseemme, pinnallisuuteemme, pyrkyyn materiaan, aineellisen hyvinvoinnin tavoitteluun, elämää katkeroittavaan kateellisuuteen ja yksisilmäisyyteen niin olisipa se hyvä, kipinää tehdä parannusta, keskittyä oman itsensä henkiseen kehittämiseen ja ylösrakentamiseen, opetella näkemään sävyjä, tunnistamaan astian maku siitä mitä meille toimitetaan.

Tunnustan että eilen olin hetken tyytymätön kun heräteostona vasten tapojani lunastamassani Eurojackpot kupongissa oli vai yksi oikein, äkeissäni että miksi 90 miljoonaa euroa pitikin mennä Juuri Loimaalle, tasaiselle savimaalle. Onneksi illalla sitten kotisaunan lauteilla asiaa pohdiskellessani pettymys hellitti, oikeastaan helpotti, sillä nuo 90 miljoonaa olisivat hyvinkin saattanneet aiheuttaa sen että en enää olisi huomenissa nykyisenlainen perustyytyväinen ihminen.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Jospa nauttisimme tyytyväisyydestä pienin annoksin. Joskus vain ja silloin tällöin.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset