TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Antropologia: Perhe- ja sukulaisuussuhteet

  • Koristeomenapuun kukkia espoolaisella kerrostalon pihalla.
    Koristeomenapuun kukkia espoolaisella kerrostalon pihalla.

Antropologia: Perhesuhteet evankelis-luterilaisessa kristillisessä ja länsimaisessa traditiossa

Joskus 2000-luvun alussa aloitettuani kirjoittamaan kirjasarjaani Kristillinen filosofia (julkaistu e-kirjoina Elisa Kirjassa 2013), pohdiskelin tietämystä perusihmissuhteista suvussa ja perheissä. En ole kirjoittaessani lähtenyt syventymään arkisto- tai kirjatietoon löytääkseni niistä valmiita ratkaisuja, vaan olen tehnyt antropologista tutkimusta yliopistojen ulkopuolella keinoinani ihmisten luontainen, normaali ja taiteellinen kerronta mm. television ja elokuvien avulla. Sittemmin laadin sukukartan luonnokseksi siitä, mitä perhesuhteisiin liittyy. Tuo sukukartta on julkaistuna sivustollani Tyhjäpaperi kohdassa Perhesuhteet internetissä. Tuon tuo laatimani kartan tähän blogikirjoitukseen nähtäville, koska näen tarvetta sen laajempaan tuntemukseen.

Se, mikä perheisiin liittyvässä kerronnassa usein unohtuu tai mitä ei korosteta tavallisesti, on avioon aikovien kuulutukset, jotka annetaan virallisena tietona yhteiskunnassa ennen avioliiton solmimista. Jo alun alkaen kuulutusten merkitys on ehkäistä mahdollisimman hyvin liian läheistä biologista sukua olevien avioituminen. Tällä on merkitystä biologisen ihmislajin lajiterveyden takia ja myös sen vuoksi, että pariskunnan ihmissuhteet voisivat kestää elämän paineita paremmin.

Joissakin televisiossa näytetyissä sarjoissa saatetaan nähdä, että sukulaisuussuhteiden perusteita ei nuoret ihmiset tiedä. Olisi hyvä kouluopetuksessa ja myös kirkollisessa opetuksessa ottaa huomioon ja kertoa sukulaisuuden oikeat perusteet. Toivon lukijoilta kommentteja tähän laatimaani karttaan.

 

Perhesuhteet

 

Perheen ydin on miehen ja vaimon muodostama parisuhde. Mies kosii sydämensä valittua ja tämä vastaa myöntävästi, jolloin järjestetään häätilaisuus, jossa uusi perhe virallisesti muodostuu. Kristillisessä elämänpiirissä ennen häätilaisuutta haetaan viralliset kuulutukset, joilla tulevista häistä tai vihkiäisistä ilmoitetaan. Tämä on tärkeää, jotta voitaisiin estää mahdollinen piileväkin sukurutsa.

 

Häätilaisuuden jälkeen mies on vaimonsa aviomies ja nainen on miehensä aviovaimo. Länsimaissa vallitsee lain, uskonnon ja kulttuurin mukaan yksiavioisuus.

 

Avioparin ympärillä omaa elämäänsä elämässä on molempien puolisoiden suku.

 

Miehen sisaria sanotaan aviovaimon kälyiksi (käly).

Miehen veljiä sanotaan aviovaimon langoiksi (lanko, lankomies) tai vanhassa suomessa myös kytyksi (kyty).

 

Samoin vaimon sisar on aviomiehen käly ja vaimon veli on aviomiehen lanko.

 

Miehen äiti on aviovaimon anoppi ja miehen isä on aviovaimon appi, appiukko.

Aviovaimon äidistä tulee aviomiehen anoppi ja aviovaimon isästä tulee appi, appiukko.

Appivanhemmat sanovat avioparin vaimoa miniäksi ja vaimon vanhemmat avioparin miestä vävyksi.

 

Kun tai jos avioparille siunaantuu lapsi (lapsia), ensimmäinen syntyvä lapsi on esikoinen ja sisarussarjan nuorin on kuopus, muut lapset ovat keskimmäisiä lapsia, joiden syntymäjärjestystä voi luonnehtia luonnollisesti niin, että esikoisen jälkeen syntynyttä voidaan sanoa toiseksi vanhimmaksi lapseksi ja kuopuksesta vanhempaa voidaan sanoa toiseksi nuorimmaksi. Pariskunnalle syntyvää poikaa sanotaan pojaksi (poika, poikalapsi) ja pariskunnalle syntyvää tyttöä sanotaan tyttäreksi (tytär, tyttölapsi) (lisäys 22.5.2019 TK).

 

Suvussa avioparin sisaruksia sanotaan lapsen tädeiksi (täti) ja sediksi (setä) ja äidin veljeä sanotaan kuitenkin enoksi (eno). Sedät ja tädit voivat olla myös omalla tahollaan naimisissa (avioituneita), jolloin heidän lapsiaan sanotaan avioparin lasten serkuiksi (serkku) ja suvussa avioparin serkkujen lapsia sanotaan pikkuserkuiksi (pikkuserkku).

 

17.5.2016 Uuden avioparin omat vanhemmat ovat avioliiton solmimisen jälkeen appivanhemmat. Puolison isä on appi-isä (appiukko) ja puolison äiti on anoppi. Avioparille syntyville lapsille avioparin vanhemmat ovat isovanhemmat (isoäiti, isoisä, mummi, vaari jne.)

 

Olen aiemmin kertonut, että avioliiton solmittuaan puolisot voivat olla keskenään fyysisesti läheiset ja vain heillä keskenään voi olla ns. seksuaalinen suhde. Koko muu sukukunta on koskematonta, jolloin mitään muita kuin keskenään puolisoiden väliset fyysisesti läheiset suhteet eivät ole sallittuja. Suvun ja perheen jäsenillä keskenään pitäisi olla lämpimät ihmissuhteet, joiden läheisyys on vain hartiahalauksen tasolla.

 

Kulttuurinen yksiavioisuus ihmislajissa pitää valtion alueen väestön sopivasti mitoitettuna siihen, mikä on maan, siis valtion, kantokyky ihmispopulaation suhteen maan alueella.

 

Länsimaissa tärkein avioliiton solmimissyy on puolisoiden välille syntynyt rakkaus. Avioliiton tulee olla vapaaehtoinen molemmille puolisoille, mikä ei tarkoita sitä, etteivätkö kummatkin puolisot voi avioliittoa harkitessaan noudattaa myös heidän keskinäisiä järkisyitään. Rakkaus puolisoiden välillä on hyvä sidos pitämään avioliiton voimassa. Avioliitto on tärkeä yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen liitto, jota voidaan hyvällä syyllä pitää yhteiskunnan peruspilarina.

 

Avioliitto on tärkeä myös perheeseen syntyneiden lasten kannalta ja heidän varttumisensa kannalta. Avioliitto parhaiten turvaa perheen lasten varttumisen aikuisuuteen saakka. On suotavaa, että avioliitto jatkuu myös lasten vartuttua ja muutettua pois lapsuuden kodistaan. Puolisot voivat näin tukea toisiaan ihmisinä vanhuuteen (kuolemaan) saakka.

 

Puolisot voivat lain mukaan myös erota ja tällöin eroavat perhe tarvitsee sekä suvun että yhteiskunnan tukea niin, että voivat mahdollisimman hyvin järjestää perheen jäsenten elämän myös erotilanteessa. Puolisot ovat eronkin jälkeen molemmat vastuussa lapsistaan ja näiden taloudellisesta ja muusta hyvinvoinnista. Olisi toivottavaa, että eroamista tapahtuisi mahdollisimman vähän ja vain pakottavissa tilanteissa.

 

Kirkko siunaa länsimaissa avioliiton, joten on erittäin paheksuttavaa vietellä avioliiton solmineita ihmisiä sellaisiin ihmissuhteisiin, joissa on fyysistä kanssakäymistä. Sellainen menettely on kulttuurisesti, uskonnollisesti, moraalisesti ja yhteiskunnallisesti tuomittavaa.

 

Aviopari ei kuitenkaan ihmisinä omista toisiaan, vaan heillä tulee olla yhteiskunnallinen vapaus seurustella ja tavata muitakin ihmisiä. Uskollisuus puolisoiden välillä tarkoittaa länsimaissa yleensä sitä, että puolisot eivät tee ns. syrjähyppyjä. Uskollisuudesta puolisot voivat keskenään sopia, mutta uskollisuuteen voidaan ehkä liittää myös se, että puolisot ovat  keskenään luottamussuhteessa niin, että eivät turhaan keskustele muiden ihmisten  kanssa yksityisasioistaan tai puolison yksityisasioista.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Sukulaisuuskartan laatiminen ei ole ollut helppoa. Aluksi kartaltani puuttuivat isovanhemmat, sitten tyttäret ja vielä lapsenlapset. Kyty löytyi Kantelettaresta, joka on julkaistuna e-kirjanakin Elisa Kirjassa. Täydennän karttaa näillä puuttuvilla tiedoilla myös Tyhjäpaperi-sivustolle. Haaveilin kartan luomisesta jo aloitettuani kirjoittamisen vuonna 2001. Väitän, että sukulaiset olisivat vieläkin "levällään", jos en olisi ryhtynyt karttaa laatimaan. Asiakokonaisuuden näkee paremmin, kun sen on kirjoittanut. Suosittelen menetelmää ongelmanratkaisuihin muillekin kirjoittajille.

Linkki alkuperäiseen sukukarttaan:
http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi/sh5_tiedostot/t...

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa