TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Sateenkaaren merkityksiä

  • Sateenkaari lähiön yllä.
    Sateenkaari lähiön yllä.
  • Suomalaista kansanperinnettä ja kerrontaa.
    Suomalaista kansanperinnettä ja kerrontaa.

 

Suomen menneisyyteen liittyy paljon mystiikkaa. Jopa ”Taru sormusten Herrasta” -trilogia on yhdistetty mystisten yhteyksien kautta suomalaisuuteen. Suomalainen tarinankerronta on vasta muutaman vuosisadan ajan ollut kirjattuna kirjoihin ja kansiin. Kirjojen aikakautta varhempi tarinankerronta, historia ja herstoria sijoittuvat aikaan, jolloin tarinat kulkivat suullisena perintönä sukupolvilta toisille. Omissa kirjoituksissani, joita on e-kirjoina julkaistu ja blogikirjoituksissani käytän sanaa historia miehen menneisyyden kuvauksena ja sanaa herstoria naisen menneisyyden kuvauksena. Naisen tarinat on menneisyydessä varhaisempana aikana usein kudottu kankaisiin. Suomalaiseen tarustoon kuuluu niin sanottu kirjokansi. Kirjokansi on itselleni tuttu käsite, koska vuonna yksi ja kaksi (vuonna 2006) osallistuin espoolaisessa metsämaisemassa Kirjokansi-nimiseen kalevalaiseen mysteerinäytelmään yleisönä. Käsitteen kirjokansi arvelen tulevan tähän nykyaikaiseen kansanperinteeseen suomalaisten hamasta menneisyydestä. Nuo tarinat ja tuo kirjokannen kerronta pyrkii esille ihmisten esiintymisessä nykyäänkin. Kirjokansi on näkemykseni mukaan mystiikan kautta esille pyrkivää henkistä luomaperinnettä ihmisten kantamana.

Uskon, että myös nykyään ihmisten tarinointia ja menneisyyden kantamista ovat niin sanotut pride-kulkueet. Ihmiset tuottavat performansseissaan nimenomaan kirjokansi-kerrontaa. Ihmisten aura on kirjavan kirjavaa kerrontaa menneisyydestään. Kirjokansi kantaa ihmisten menneisyyden tarinoita mukanaan. Nyt kovin voimakkaana ja kiivaanakin esille tulona on lienee kysymys kuulemisesta. Tarinat voisivat purkautua esimerkiksi nuotion äärellä itku- ja naurutarinointina, mutta nykyihmisen kiireinen elämäntahti ei anna tähän enää samanlaisia mahdollisuuksia purkautua kuin entinen hitaampi elämäntahti. Ennen muinoin tarinointia on häirinnyt melko suuri vastustus ja estäminen niiden ihmisten taholta, jotka pelkäävät kaikenlaisia mahdollisia seuraamuksia, jos mystiset tarinat nousevat esille.

On nykyajan kansanperinnettä kirjokannen pride-kulkueet. Suomalaiset ihmiset ovat ylpeitä ihmisiä, jotka ovat voimakkaita henkisen perinteensä kantajia. Naiset ovat usein menneisyydessäänkin joutuneet selviämään erilaisista elämänhaasteista yksin tai naisporukassa varjellen lapsiaan. Nykyisissä mielenosoituksissaan he hakevat tätä ikiaikaista oikeutustaan omaan elämäntapaansa.

Kristillinen uskonto ja sen mukainen elämäntapa avioliittoineen on Suomen alueella melko uusi ilmiö. Vasta 1500-luvulla Mikael Agricola käänsi Raamatun suomenkielelle. Kirkko on tuonut uutta opittavaa elämäntapaan, jossa mies ja nainen huolehtii yhteisistä lapsistaan yhdessä ja kantaa heistä vastuun. Pitkässä elämänkirjossa me ihmiset olemme vasta aakkosia opiskelemassa. Perustelen väitettäni kirjoissani Kristillinen filosofia (Elisa Kirja 2013). Nyt uutena oivalluksena asian tiimoilta tuon esille, että kirjokansi tarkoittaa ihmisten luonteita, taipumuksia ja osaamisia, jopa haltijuuksia ennemmin kuin sukupuolikäyttäytymistä.  Nykyinen vapaa seksuaalisuus on tuottanut kirjokannen nähtävillemme sukupuolikäyttäytymisenä. Uskon, että ihmisten rauhoituttua tässä asiassa kirjokansi tuottaa paljon lahjakkuutta näkyviin. Tähän nykymaailma suo paljon mahdollisuutta, kun annamme ihmisille aikaa kypsytellä sisäisiä tarinoitaan ja lahjakkuuttaan. Maailma tuottaa usein sitä, mitä se opettaa. 1960-luvulta alkanut seksuaalinen vapautuminen on edennyt vapautumiseen, jossa seksuaalisuus olisi ihmisen itseilmaisua. Ihmislaji kuitenkin on biologinen nisäkäslaji, jossa on vain kaksi sukupuolta: mies ja nainen. Tämä ei riitä kirjokannen itseilmaisuun, vaan tarvitaan nykyaikainen ammattien kirjo, jossa kaikki ihmiset pääsevät ilmaisemaan omaa lahjakkuuttaan ja osaamistaan. Ilmiö sinänsä pride-kulkueineen on suomalaista ja jo maailmalle levinnyttä kansankerrontaa, joka ilmiönä jatkunee niin kauan, että ihmiset voivat tuottaa toisilleen ja meille kaikille omat tarinansa ilmoille. Olkaamme herkkiä ja kuulolla toinen toistemme tarinoille. Kanavana tämän luovan energian purkamiselle nykymaailmassa on taiteet, tieteet, uskonto, näytelmät, kirjallisuus. Samalla kun tuotamme ilmoille osaamistamme, joka meissä lahjakkaissa ihmisissä uinuu, olkaamme myös herkästi yleisöä tuolle kaikelle kerronnalle, jotta tarinat tavoittavat kuulijansa. Tosin myös tuleville sukupolville on hyvä jättää tuota kerrontaa ja siksi ehkä nuo erilaiset kulkueet ja karnevaalit ovat tarpeen oivallisena purkutienä kuulematta jäämisen pelolle ja ahdistukselle.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Ylpeä voi olla itsestään, kun kaiken oikein ymmärtää.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa