TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Toiminnallinen ajattelu 36

  • Juhannusruusuja hetkeä ennen kuin ne tuhottiin paikkakunnalla.
    Juhannusruusuja hetkeä ennen kuin ne tuhottiin paikkakunnalla.

Kirjoitussarjaa kirjoittaessani kirjoitan ajattelusta sinänsä, mutta elämän ja elämän jatkuvuuden mahdollisuudesta kirjoitan kirjoissani Kristillinen filosofia. Tämä kirjoitussarja on nähtävissä internetissä kaikille, mutta ei tällä kirjoittamisella ole tarkoitus elämän perusteita järkyttää. Tietenkin ihminen on itseohjautuva organismi vasta aikuisena. Siihen saakka lapsi ja nuori on aikuisten, vanhempiensa tai muun vastuuaikuisen, ohjauksessa ja valvonnassa.

Itsenäinen ajattelu voi alkaa vasta aikuisena. Olen sosiaalisen median (some) kirjoituksissani usein viitannut Minna Canthin kirjaan, jossa hän sanoo koulunkäynnin olevan vasta askel elämänikäiseen oppimiseen. Koulussa opettajan ohjauksessa opitaan lukemaan ja kirjoittamaan. Koulun jälkeen oppiminen on jokaisen aikuisen ihmisen vastuulla.

Toiminnallisen ajattelun kirjoitussarja on filosofista pohdintaa ja myös neuvoja ihmisille (aikuisille ihmisille), joita kiinnostaa ajattelu. Internet tarjoaa paljon tietoja ja erilaisia ihmisten mielipiteitä, vastuu lukemastaan on lukijalla. Hyvää tarkoittavakin neuvo saattaa olla vaarallinen, jos sitä ei ymmärretä hyvää tarkoittavasti.

Internet-kirjoittelussani olen käyttänyt käsitettä ”ihminen on itseohjautuva organismi” tarkoittaen aikuista ihmistä. Onko ihminen itseohjautuva organismi (aikuisenakaan), on tärkeä kysymys. Kun oppii ajattelemaan itsenäisesti aikuisena, näin voi olla.

Filosofian eri oppisuuntien tuntemuksesta ihmiselle on hyötyä. Kun ihminen tuntee filosofiaa ja sen erilaisia ajatussuuntauksia, saattaa olla mahdollista nähdä erilaisten ajatusmallien vaarat. Filosofian opiskelija on aina opiskelija. Filosofiassa on aina hamaan vanhuuteen ja ihmisen viimeisiin päiviin saakka maan päällä mahdollisuus oppia uutta. Vanha filosofi ennen kuolemaansa vie kirjoittamansa kirjat hyllyyn ja lähettää taivaalliselle isälle pyynnön löytää nuo kirjansa taas uudelleen uudessa elämässään nuorena. Tätä on usko, toivo ja rakkaus. Tätä on kirjojeni Kristillinen filosofia ajatus.

On hyvin vastuunkantoista kirjoittaa filosofisia kirjoja. Kun niitä on kirjoittanut, pyyntö luojalle nähdä kirjoituksensa uudelleen on välttämätön. Me palaamme ihmisinä vastuumme äärelle.

Suomi on nykyään menestymisen aallon harjalla kansojen joukossa. Tiedämmekö kansalaisina kaikki ne pylväät ja tolpat, jolle kansakunnan menestyminen perustuu. Eri päättäjiemme joukossa asiasta on varmasti erilaisia käsityksiä. Suomen alueen historia on sotaa ja hävitystä. Muutaman sadan vuodenkin aikaisia rakennuksia on vähän, kun tapana on hävittää aikaan saatua vihan vimmassa. Joku viisas menneinä aikoina on kuitenkin sanonut, että ihminen voittaa suurimman vihollisen, kun hän voittaa vihan itsessään. Vihan voittaminen itsessään on elämän suurin voitto.

Tänään tätä kirjoittaessani näen vihan ilmentymiä rauhallisissa ihmisissä. Ihmiset hävittävät työnään kukkivia kukkia juhannuksen alla. Kerrostaloalueella ei ole mahdollisuutta koristaa kukilla omaa puutarhaansa, joten luonto ja aiemmat puutarharatkaisut ovat tuottaneet pensasruusuja ihmisen iloksi ja kaupunkiluonnon hyödyksi. Nuo kukat eivät vaadi kastelua, vaan luonto kastelee ne. Ihminen ei tiedä, mitkä ovat menestystekijät elämässä. Ihminen ei osaa ajatella, että pieni mehiläinen rukoilee luojalta kasteen, vesisateen, jotta sen pesäpuuhat onnistuisivat ja ravintoa riittäisi koko kesäksi. Tätä menestystekijää ei nyt varjele kukaan, vaan ihmiset ovat taas myös omien menestystekijöittensä tuhoajana, kuten niin monesti ennenkin Suomessa.

Oman ikäluokkani kouluopetuksessa luonnon kiertokulkua on opetettu paremmin kuin näköjään nykyisten päättäjien aikaan. Olisi tärkeää viranhaltijoiden ja opettajien verrata nykyistä opetusta vanhoihin koulukirjoihin, jotta elämänperusteita ei tietämättömyyden vuoksi tuhottaisi. Kirjoitin tänään Facebook-päivityksen: Onko kouluopetus huolestuttavammalla tasolla sittenkin, kuin saattaisi ajatella. Tämän voisi päätellä biologian ja luonnon huonolla tuntemuksella päättäjätasolla saakka jo. Luonnon kiertokulussa saattaa ihminen olla ravintoketjun huipulla, mutta mitään huippua ei ole, jos elämän perusteet nakerretaan alta pois. Suomessa on käynnissä nyt Juhannuksen alla käsittämätön kukkasota (ilmeisesti nuijasodasta kukkasotaan). Kauniita pölyttäjien (mehiläiset, ampiaiset, kimalaiset) ja muiden hyönteisten tarvitsemia kukkia hävitetään urakalla. Tämä on lyhytnäköistä toimintaa, jossa ei ole järjen hiventäkään.

Sisäinen viha on jokaisen voitettava itse henkilökohtaisesti. Vihan voittamisessa ihminen tekee palveluksen itselleen ja muille ihmisille sekä luonnolle.

Olen itselleni joskus luvannut lukea Nietzschen kirjoituksia yli-ihmisestä ja nihilismistä. Omissakin kirjoituksissani ehkä on pimeä puoli, jota kirjoittajana en näe. Vastuu painaa, kun alkaa ajatella. Silti ajattelu on parasta ihmisellä: ihminen on luotu ajattelemaan. Oma filosofiani on kristillisyyttä, kristillistä filosofiaa, mutta filosofina luetaan myös muiden filosofien kirjoituksia. Maailmassa ei ollenkaan ole vallalla vain yksi ajatussuunta, mutta elämän aikana kaikkea kohdalle osuvaa voi pohtia.

Yritän voittaa oman vihani kukkien tuhoamista kohtaan ja viettää tätä betonilähiön kesää ilman niitä kukkasia.

 

Muita toiminnallisen ajattelun kirjoituksia on verkkosivustollani Tyhjäpaperi kohdassa Pieniä kulkuohjeita.

 

10.6.2019 Tarja Kaltiomaa

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kuvan ruusupensas oli jätetty rauhaan, toivottavasti se saa kukkia syksyyn saakka. Linnut saa ruokaa ruusunmarjoista ja mehiläiset saavat mettä kukista. Ihmiset saavat ihailla kauniita kukkia.

Käyttäjän savellyksia1 kuva
Antti Samuli Hernesniemi

Kiitos kirjoituksestasi. Koetan itse myös säästää kauniita, kerran kesässä kukkivia kasveja. Viha ei ole hyväksi. Se on raskasta ja tuhoavaa. Vihan voinee suunnata rakentavaan toimintaan ?

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kommentoija #2 on oikeassa: vihan voi suunnata rakentavaan toimintaan. Siitäkin toiminnallisessa ajattelussa on kyse. Viha on rakkauden kääntöpuoli, joten ihminen voi omalla käyttäytymisellään ohjata tunteitaan ja tunnetilojaan. Kun jokin asia vihastuttaa, ihmisen olisi hyvä etääntyä tilanteesta, jossa vihaa tuntee. Voisi mennä esimerkiksi kävelylle tai urheilla (juokseminen, Nordic walk, kuntosali jne). Pitempiaikaiseen jurnutukseen voi auttaa mieluisat harrastukset ja puutarhanhoito.