*

TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Maailma paremmaksi – roska kerrallaan

  • Siitepölyä meressä keltaisenaan. Se on luonnollinen ilmiö.
    Siitepölyä meressä keltaisenaan. Se on luonnollinen ilmiö.
  • Polku jakaantuu, pitää valita tie.
    Polku jakaantuu, pitää valita tie.
  • Varoitusmerkit paikallaan toisinaan.
    Varoitusmerkit paikallaan toisinaan.

Tavallisena arkiaamuna lähdin kotoani hieman hompsuisesti puettuna kuten tavallista. Impulsiivinen luonne teettää kiirettä. Kun mieleen tulee lähteä kävelylle, sinne lähdetään mahdollisimman pian. Toissijaista on asun viimeistely toisinaan. Joskus olen asun suhteen harkitsevaisempi. Näin on silloin, kun tilaisuus tai tapaaminen on jo kalenterissa.

Kotiseudullani on hienoja kävelypolkuja meren rannalla. Seutu on siistiä suomalaista lähiöaluetta, jossa rakennukset ovat enimmäkseen kerrostaloja. Suomalaiset lähiöt jo seitsemänkymmentäluvulta ovat noudattaneet pääsääntöisesti oma kaavaansa. Kun lähiö on uusi, sinne muuttaa lapsiperheitä ja ihmiset käyvät työssä. Noin kymmenen vuoden kuluttua nuorisoa on paljon ja moni kokee lähiön silloin hieman levottomaksi. Sitten alue taas rauhoittuu, kun nuoret perustavat perheen ja muuttavat etäämmälle vanhemmistaan. Asukkaat alkavat vähitellen ikääntyä ja kohta muuttavat vanhainkoteihin, jotka nykyään usein ovat niin sanottuja palvelutaloja. Palvelutalossa on talon keittiö, jonka ruokalassa asukkaat voivat ruokailla maksua vastaan ja myös lähialueen muut vanhukset tai palvelua tarvitsevat ihmiset. Kun lähiön asukkaat näin vähitellen myy asuntojaan, muuttaa pois tai kuolee, asuntoja vapautuu taas nuorille perheille. Lähiön asumiskiertoa.

Viihdyn lähiössä. Palvelut – kaupat, raha-automaatti, kioski, postilaatikko ym. – ovat lähellä. Myös linja-autopysäkki, josta pääsee elämää vilisevään lähikaupunkiin tai toiseen lähiöön kätevästi bussilla.

Päässäni on viime kuukausina pyörineet maailman parannushuolet. Olen huolestunut sotauutisista, merien saastumisesta, köyhyydestä, ruuan puutteesta ja liiasta ruuasta. Nämä huolet taas pyörivät päässäni tuona arkiaamuna.

Mukanani oli kamerani, joka on kuin käden jatke. Kameran käytöstä olen kirjoittanut myös kuvausmetodin, joka löytynee edelleen verkosta, koska "eihän sieltä verkosta mitään katoa". Höpö höpö sillekin. Moni verkkopalvelu on elävää tiedostoa, joka on olemassa vain niin kauan kuin sitä pyörittävä monesti yksityinen taho jaksaa pyörittää. Joskus kun maksut jää maksamatta, palvelu katoaa verkosta kuin huomaamatta ja kohta sitä ei kukaan muistakaan. Sama asia tapahtuu myös reaalielämässä, kauppoja ja palvelupisteitä katoaa ja nykyään vain me vanhempi polvi muistamme, kuinka tälläkin paikkakunnalla oli aikoinaan monta pankin konttoria. Maailmaa muuttuu ja me ihmiset päätämme, mihin suuntaan se muuttuu.

Vastaani tuli tuona aamuna hienosti pukeutunut nainen. Hänellä oli värikäs asu ja hän selvästi erottui muista hieman arkisemmin puetuista lähiöasukkaista. Tervehdin naista ja sanoin kohteliaan sanan hänen asustaan. Hän kertoi keräilevänsä roskia ja näyttikin kädessään olevaa muovikassia. Silloin mieleeni tuli niin sanottu dejavue-tunne: olimme aiemminkin kohdanneet ja vaihtaneet muutaman sanan keskenään. Toivotimme toisillemme hyvää päivän jatkoa. Tuosta kohtaamisesta saakka minulla on ollut hyvä tunne: maailma paranee ja voi muuttua paremmaksi. Me ihmiset teemme sen.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Kivoja kuvia. Kuvan kaksi kahdeksi haarautuva polku on ollut minulle aina ongelma; kumman polun valitsen - yleensä molemmat ovat vieneet Hunningolle. Siksi otan aina pari-kolme mukia lisää, että polkuja on kolme - ja valitsen sen keskimmäisen.
Terv. Keskitien kulkija

Hyvää Juhannusta.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hienoja kuvia, varsinkin tuon kakkoskuvan utuisen kauniit vihreät eri sävyt ovat aivan upeat. On hatunnoston arvoista, että löytyy ihmisiä jotka keräävät muiden roskia ihan vapaaehtoisesti. Arvostan kovasti!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Oipa hauska juttu lähiöstä. Kovasti odotin missä kohtaa niistä roskista puhutaan. Hyvä jännite ja tunnelma kaiken kaikkiaan.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Tarja Kaltiomaa kirjoitti: [...maailma paranee ja voi muuttua paremmaksi. Me ihmiset teemme sen.],
- niin se on! Jospa me kaikki sen ymmärtäisimme!
Oikein hyvää juhannusta blogistille ja kaikille muille kommentoijille ja blogin lukijoille! Pitäkäämme luonto siistinä!

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Yllättäviä ja kivoja meille kaikille maailmanparantajille ovat keskustelunaiheina säät ja ilmat. Suomessa on pääosin näille leveysasteille ominainen säätyyppi ja tämäkin kevät ja kesä ovat olleet tyypilliset suomalaiset säät. Keskustelua on nykyään paljon enemmän kuin ennen. Yksi maailmanparannusaihe voisi olla se, että annetaan meteorologeille rauha työhönsä. Jos monet etelänkävijät moittivat näitä rauhallisia kotimaisia säitä, se näkyy myös television meteorologeissa. Nämä ovat joutuneet hämmentyneinä peittelemään rehellisyyttään, kun eivät uskalla ennustaa toden mukaan. Pitäisi myötäillä etelänkävijöiden mielipiteitä. Mitä tästä sanotaan?

Paikkakunnallani on parahultaisen upea Juhannuspäivän sää!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset