TarjaKaltiomaa Asioilla on tapana järjestyä. Yhteistyötä ja hyvää tahtoa tarvitaan.

Irtiotto arjesta ja kiinalainen maljakko

  • Kirppislöytö, kestävä maljakko.
    Kirppislöytö, kestävä maljakko.

Joskus pitää repäistä itsensä irti arjesta. Tavallisesti ajattelen, että arki sinänsä on hyvä asia ja pidän arjen kestämistä ihmisen sankaruutena. Romantiikan pyörteistä me ihmiset yleensä nuoruuden vuosinamme sukellamme arkeen. Jos meillä ei ole arjen kestävyyttä, me karkaamme sitä.

Arjen kestävyyttä vaativat pitkät opiskelu- ja työvuodet. Arjen kestävyyttä vaativat huolehdinta perheenjäsenistä, joskus sukulaisista ja lemmikeistä. Kaikesta siitä, mitä on
huolehdittavakseen saanut ja ottanut. Meillä on varmasti monia yksilöllisiä keinoja arjesta selviytymiseen. Jaksamme esimerkiksi kaksi kolme viikkoa ja sitten pitää päästä vähän ulos tuulettumaan, tai edes kerran kuukaudessa. Käymme elokuvissa, teatterissa, konsertissa, discossa, ja sitten taas jaksamme hyvinkin seuraavaan kertaan.

Olemmehan me ihmiset yksilöllisiä. Minusta tuntuu, että olen ollut tavattoman sankarillinen omassa kestävyydessäni, mutta oikeastaan en yksilönä ole ollut. Kerrankin karkasin arkea. Vuokrasin auton, ajelin summittaisesti kohti maaseutua. Kohti maaseutua, niin. Etelä-Suomesta ei oikeastaan ole muuta suuntaa pois, kuin kohti maaseutua. Mukanani tuolloin oli kamerani ja joskus myös koirani. Ja tietenkin myös shamaanirumpuni.

Valtasin erään tyhjillään olevan talon ja asuin siinä. Kuin kotonani.

Silloin tällöin soittelin kotiin ja kerroin kaiken olevan hyvin, samalla tiedustellen kotiväeltä, että kaikki oli kunnossa.

Muistelen tuota aikaa sellaisena aikana, että sain olla oma itseni. Tein pihatöitä, järjestelin
juhlia, huolehdin koirastani, kuljin öisin ulkona valokuvaamassa, kirjoittelin romaanikäsikirjoitusta. Ostin muutaman pullon viiniä, joilla täytin oudon kellarin. Viini pysyi kellarissa parahultaisen kultaisen viileänä.

Kävin kirpputorilla. Ostelin niitä esineitä, joita mielin ostaakseni. En miettinyt oikeastaan esineiden kohdalla muuta kuin, että ne olivat jotenkin omasta mielestäni mielenkiintoisia. Esineet eivät maksaneet paljon, mutta yhteissumma taisi nousta lähelle paria sataa euroa.

Tuo irtiotto loppui aikanaan ja palailin arkeen uudestaan.

Tuosta ajasta on jäljellä useita esineitä, joiden järjestelyyn on kulunut sittemmin aikaa. Oikeastaan en ole noita esineitä selitellyt kenellekään eikä ole aihettakaan, ne ovat löytäneet oman paikkansa kukin arjessa, sitä koristaen.

Ja ovat olleet vähintäänkin hyvää kuvausrekvisiittaa.



 



 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Minulla on kellari täynnä siideriä ja viinä, joten ei tarvitse karata mihinkään, maljakoitakin on omiksi tarpeiksi.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Blogissa on kysymys rikkoutumattomasta arjesta, joka saattaa jatkua vuosikausia sellaisenaan, kunnes irtiottoon saatta tarjoutua mahdollisuus. En tietenkään suosittele kenellekään irtiottoa, enkä viiniä, enkä maljakoita :-)

Löysin googlesta tarinan, jossa kiinalaisen maljakon myyntihinnaksi oli arvioitu noin 250.000 €. Liekö pitää paikkansa?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

On varmaan niin, että irtioton tarve syntyy useammin naisella kuin miehelle. Mies on tavallisesti vapaampi kulkemaan muutoinkin kuin nainen. Miehellä tavallisesti on parempi talous ja hänellä on harvemmin huollettavia yhtä tiiviisti kuin naisella.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Irtiotto arjesta tulisi ottaa useasti, mutta pienemmin annoksin, että ei tarvitse kerralla harpata niin että pälli repeää.

Mihet tyytyvät irroittelemaan ehkä useammin, joten naiset panttaavat sisällään liikaa asioita, ja sitten tuleekin paljon mietittävää kerralla.

En syyllistä naisia, koska perinteet heitä velvoittavat ja heidät on opetettu palvelemaan miestä ja kotia.

Muistan kuinka ex-vaimo aina pelkäsi naisvieraita eniten, koska ne kuulemma näkevät eri tavalla huushollin sisään.

Miehet vain seurustelevat talon väen kanssa, mutta naiset syynäävät joka nurkan.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Sitä saattaa olla vuosikausia tasaista, tyytyväistä elämää ja oikeastaan tietämättään karruttaa sitä irtioton aihetta. Mutta voiko olla itseensä ihan tyytyväinen, jos ei koskaan ota itselleen aikaa tutustua itseensä? Elämässä on joskus tarpeen yksinolon hetket, kun yleensä siis on palvellut läheisiään ja silloin kaikkea elämässään peilaa lähi-ihmisiin. Tutustuminen itseen - jaa-a - onko se kovinkaan tavallinen tarve ihmisillä?

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa